Pitkä on matka Hikkaduwaan! Moni ei ole varmaan koskaan kuullutkaan tuota nimeä, mutta vanhemmalle väelle voi tulla mieleen lastenlaulu "Asui kerran Afrikassa Chickadua joella pikku poika Huuakotti musta kuin pesty noella". Itselleni ainakin tuli ntuosta nimestä heti mieleen tuo laulu. Todellisuudessa tämä Hikkaduuwan kaupunki ei ole lähelläkään Afrikkaa, vaan Sri Lankassa, joka tunnettiin aiemmin Ceilonin saarena. Tänne paratiisisaarelle tultiin kahden viikon lomalle lauantaina.
Apollomatkoilta mies bongasi vielä muutaman vapaan paikan, joten sitäkin maailmankolkkaa sitten päätettiin käydä katsastamassa. Kun suoraa lentoa perille ei ollut tarjolla, ajateltiin kuitenkin kestävämme pitkän lentomatkan koneen vaihtoineen. Helsingistä lennettiin Finnairilla seitsemisen tuntia Dohaan Arabian niemimaalle. Suuri ja hieno oli kenttä sielläkin - puolentoista tunnin "yölenkkeily" teki ihan hyvää pitkän istumisen jälkeen. Tosin osa siitä kuljettiin junalla Colomboon menevälle portille. Qatar-airwaysin kyydillä lenneltiin loppumatka. Kovin ahdasta oli vetää jalkaan lentosukkia istuinpenkkien välissä ja "hukkasin" toisen kengänkin, joka löytyi vasta perillä, kun pääsin kurkkimaan penkkien alle.
Hiukan jännitettiin perillä passintarkastukseen tuloa, kun vaadittavaa VISAa ei onnistuttu kotimaassa netistä hankkimaan. No meidät ohjattiin toiselle tiskille, jossa hommasta selvittiin hienosti maksamalla virkailijalle 120 €. Siitä sitten jonottamaan uudelleen passintarkastukseen. Ihan hienosti meni hommat meidän mielestämme.
Kuviteltiin, että meidän tulee etsiä lentoaseman ovista ulostullessa Apollon opas, joka ohjaisi meidät oikeaan bussiin. No kun muita Hikkaduuwaan meneviä asiakkaita ei ollut, löydettiin hallista mies, jolla oli kyltti meidän nimellä. Ystävällinen ja avulias kuski kiidätti meidät puolessatoista tunnissa Hikkaduwaan hotelli Citrukseen. Olin kirjoittanut aiemmin kotoa hotellille, että haluaisimme huoneen merinälöalalla, kun olemme tavallaan hääpäivämatkalla. Niinpä he kysyivät milloin hääpäivä on! Siihen vastasin, että oli jo kesäkuussa, mutta matka toteutettiin vasta nyt, kun Suomessa on kylmä talviaika. Niinpä, kun tultiin huoneeseen, oli sänky täynnä ilmapalloja ja näkymä parvekkeelta merelle oli FANTASTINEN! Seuraavana päivänä ovelle koputettiin ja hotellipoika toi hienon suklaakakun, jonka lautaseen oli suklaalla kirjoitettu "Happy aniversary!" Kiva viettää hääpäivää vielä uudelleen monta kuukautta myöhemmin!
Meille valkeni matkalla hotelliin myös se, ettei täällä ole Apollomatkojen opasta, kun kuski antoi meille kirjeen, jossa kerrottiin, että paikallisen matkatoimiston virkailija Kristi (mies) pitää meistä huiolen. Eipä tuo meitä säikäyttänyt, kun on totuttu omatoimiseen matkailuun. Aamulla Kristi soitti huoneemme puhelimeen ja kertoi haluavansa tavata meidät ja oli odottamassa hotellin aulassa.Ystävällisen ja kohteliaan oppaan kanssa istuttiin tovi rupattelemassa ja nyt minulla on WhatsUp-yhteys häneen, jos tarvitsemme mitä tahansa apua matkalla.
Aamupäivää vietettiin hotellin puutarhasssa aivan meren rannassa. Tänne voisi kyllä kotiutua pidemmäksikin aikaa, niin hyvää palvelua meille tarjotaan!
Iltapäivällä otettiin kadulta tuk-tuk ja hurautettiin sillä kaupunkiin "Dialog-opetaarrorille" sim-korttia ostamaan. Kun teen töitä "ihan pikkasen vaan" päivittäin, en uskalla siirrellä tiedostoja verkkoon hotellin avoimessa verkossa - mieluummin maksan sen 12 euroa turvallisesta sim-kortista!
Tyytyväisinä onnistuneesta ostoksesta isathdettiin "Kakadu-baarin" rantapöytään pienelle virvokkeelle ja katselemaan pikku apinan touhuja. Aurinko oli jo niin alhaalla, että paistoi mereltä suoraan kasvoihin. Avulias isäntä naulasi puuhun "verhon", että meidän olisi mielyttävämpi katsella laskevaa aurinkoa.

KUVAT