Tammikuu 2020

Tammikuu 2019

Tammikuu 2018

Tammikuu 2017

Tammikuu 2016

Tammikuu 2015

Tammikuu 2014

Tammikuu 2013

Marraskuu 2011

Tammikuu 2010

Marraskuu 2007

 
 
 
Suositut runot
Runo eläkkeelle
Runo hääparille
Rakkausruno
Nimipäiväruno
Ristiäisruno
Runo vauvalle
Lasten ikärunot
Lasten syntymäpäivärunot
Muistovärssyt
Osanotto suruun runo
Lyhyitä muistolauseita
Runo ystävälle
Kortti ystävälle
Runo naiselle
Runo valmistuneelle
Kiitosruno
Kiitosruno opettajalle
Syntymäpäiväonnittelut

Syntymäpäiväkortti

Sähköiset kortit
Grattis på födelsedagen

 

Matkakokemuksia Hua Hinistä

 

Thaimaa - Hua Hin

Tammikuu - helmikuu 2023

 

=> HUA HIN - SIVU

Bigin sivulle

 
 

21.2.2023

Hotellin aamupalalla tarjolla thaimaalaista ruokaa sekä munakasta, paistettuja munia, paahtoleipää, hilloja, majoneesia, mufinsseja, pikkuleipiä, hedelmiä, kurkkua ja tomaatteja. Kuljetus lentokentälle kesti n. 10 minuuttia. Kovan vastatuulen vuoksi lento kesti 14 tuntia, eli oli puolitoista tuntia myöhässä. Hyvin sen ajan jaksoi kuitenkin koneessa viettää, kun katselin viisi pitkää elokuvaa.

 

 

Olipa sillä päivällä pituutta - valveillaolotunteja kertyi 23 tuntia yhteen pötköön. Olisi luullut, että omassa vuoteessa olisi nukkunut pitkät makoisat unet tuon valvomisen jälkeen. Viiteen tuntiinhan se sitten kuitenkin jäi, kun oma pääkoppa elää vielä thaimaalaista aikaa! Eiköhän tästä jet lagista selvitä jo huomiseksi ja päästään elämään kotoista arkea.


Video

 

 

20.2.2023

Aamupäivällä luovutettiin huoneemme ja respan tyttönen kävi tarkastamassa vesi- ja sähkömittarin. Samalla hän oli kuvannut kaikki meidän ostamamme ylimääräiset tavarat, jotka jätettiin sinne huoneeseen hävitettäviksi tai sosialisoitaviksi. Hän ehdotti, että he varastoisivat ne seuraavaa talvea varten. Vaikka kuinka yritimme sanoa, että he voivat pitää ne itsellään, hän tahtoi ne säilyttää meitä varten tulevalle kaudelle. Tilaamamme taksi oli jo odottamassa hotellin luona ja kiidätti meidät Bangkokin liepeille "Aranta-hotelliin", jossa iltapäivää vietettiin "perinteiseen tapaan" jokivarren elämää katsellen. Saatiinpa haluamamme huonekin altaan viereltä - ihan super! Hiukan joutui taksi paikkaa haeskelemaan, mutta google-mapsin avulla onnistuttiin yhdessä löytämään hotelli pienen haeskelun jälkeen.

 

Palvelu hotellissa oli ihan super - kunnes mentiin illalliselle! Saatiin vapautuva pöytä joen varresta, mutta kukaan ei tullut korjaamaan edellisen asiakkaan astioita pois. Siinä odoteltiin kärsivällisesti viitisentoista minuuttia, mutta mitään ei tapahtunut. Asiakkaita ravintolassa oli muutama pariskunta. Yhteistuumin päätettiin poistua ravintolasta, kun touhu näytti ihan toivottomalta. Myöhemmin joku koputteli huoneen ovelle ja ravintolan tarjoilija oli siellä pyytelemässä anteeksi kainalossaan ravintolan menyy-listat. Enpä siitä ihmeemmin innostunut ja toivotin vain hyvää yötä. Onneksi meillä oli jemmasa nakkipaketti, jonka sitten nautimme illalliseksi.

 

 

kuvat

 

19.2.2023

Ostoskeskukset avaavat ovensa täällä vasta 10:30, joten rantakassi kainalossa suunnattiin Market Villageen vaihtamaan rahaa ja hankkimaan vielä kerran uusi sim-kortti, entinen kun lopahti heti aamutuimaan.

 

Ostarin edestä otettiin tuk-tuk ja huristettiin Takiabille viimeistä rantapäivää viettämään. Rantaravintolassa syötiin vielä kerran "suuret katkaravut tamarind-kastikkeessa". Viereisessä pöydässä istunut kaveri kysyi meiltä mistä me ollaan kotoisin. Varmaan meidän outo "murre" häntä kiinnosti. Itse hän kertoi olevansa USA:sta Minnesotan osavaltiosta. Kun kerrottiin, että Suomesta tullaan, niin hänpä tiesi missä Suomi on kartalla, kun sanoi, että meillähän on sitten samanlainen ilmasto, heillä tällä hetkellä vielä kylmempää kuin meillä. Kaukana kotikunnailta oli sekin pariskunta. Varmaan Suomen NATO-ponnistelut ovat tehneet jenkkilässäkin Suomea tunnetummaksi.

 

Neljä viikkoa piilossa olleet matkalaukut oli aika kaivaa esille ja alkaa siirtelemään sinne pikkuhiljaa kamppeita huomista Bangkokin lähelle siirtymistä varten. Aina tämä pakkaaminen tuntuu yhtä nihkeältä touhulta ja nuo piilossa olleet paksut kotimatkavaatteet ei tässä helteessä tunnu mitenkään todellisilta.

 

Helle ja rantahiekassa tallaaminen vaativat oman veronsa kintuilta, joten illalliselle tallustettiin läheiseen "Patin paikkaan", jonne tupsahti myös ystävämme Ari meille seuraa pitämään.

 

 

18.2.2023

Olipa mielenkiintoista seurattavaa tänään Takiabin rannalla. Intialainen filmausryhmä teki "Bollywood"-elokuvaa ihan siinä meidän rantatuolien vieressä - no olihan siihen parinkymmenen metrin matka sentään, niin ettei me siihen filmiin päästy!

 

Alkuillasta tallusteltiin radan taakse "Yellow Buss"-ravintolaan tapaamaan Maijaa Ja Villeä illallisella.

 

kuvat

 

17.2.2023

Laskut selvitetty Bangkok Hospitaalissa ja sairaala palauttaa maksetut laskut luottokorttitilille. Ainakin tuon Vakuutusyhtiö Pohjolan toimintaan ollaan todella tyytyväisiä. Ihan erilainen fiilis, kuin vuonna 2018 sattuneen tapaturman hoitokulujen saamisessa If-vakuutukselta, joka selvästi simputti pyytämällä hoitoselvitykset ja röntgenkuvat eri hoitopaikoista seitsemän vuoden ajalta. Korvauksia ei lopulta maksettu ja siinä yhteydessä vaihtui myös meidän vakuutusyhtiö.

 

Puolipilvistä päivää vietettiin Takiabin rannalla, jossa paikan emäntä oli varannut meille "eturivin paikat". Miellyttävää oli katsella rannan elämää aurinkovarjon alla, kun leuto tuuli viilensi oloa vielä entisestään. Muutaman mekon onnistuin hankkimaan rantakauppiailta kotiin tuliaisiksi.

 

Illalla syötiin kalaa "Patin paikassa" ja käytiin samalla reissulla Seven-Elevenissä ostamassa aamiaisleipää. Eihän siellä ollut muuta leipää tarjolla, kuin ihan valkoista paahtoleipää. Kyllä nyt alkaa kaipaamaan jo kotoista ruisleipää - jonkin sortin tummaa leipää saa saksalaisleipomosta, mutta sinne on meiltä pitkä matka ja "kivinen tie".

 

 

16.2.2023

Heti aamulla oli viimeinen klinikkakäynti ja viimeinkin pikkusormen tukirauta poistettiin, mutta eipä päässyt mies vielä eroon "tukipaketista". Pahaa pelkään, ettei se kuitenkaan enää kovin monta päivää kädessä kulje, vaikka tohtori suositteli, että sitä pidettäisiin vielä viikon ajan. Kahdesta edellisestä käynnistä klinikalla mies maksoi omalla luottokortillaan, kun kassa sanoi, etteivät he ole saaneet vakuutusyhtiön maksutakuuta. Nyt kassa pyysi meitä olemaan yhteydessä vakuutusyhtiöön ja pyytämään maksutakuut, jotta voisivat palauttaa maksetut rahat takaisin luottokorttitilille. Keksinpä lähettää selvityksen vakuutusyhtiöön s-postilla, johon tulikin vastaus ihan hetkessä, että heidän rekistereissään sairaala on saanut noista käynneistä maksutakuut. Huomenna pitää sitten mennä sairaalan kassalle asiaa selvittämään.

 

Pilvistä päivää vietettiin "kotioloissa". Jouduttiin siirtymään hotellin kattoterassille siksi aikaa, kun siivoojat pistivät huoneiston edustuskuntoon.

 

Illalla reippailtiin melkein kilometrin matka "Finn Cafee´hen" illalliselle, jossa on käyty aina kerran kauden aikana moikkaamassa paikan omistajaa. Tavattiin hänet paikalla nytkin. Maittava ateria syötiin buffee-pöydästä. Ja ihan HUIPPU!!!! Paikalle tuli seurue ja yksi miehistä sanoi, että muistaa minut hyvin, kun oli oltu heillä kylässä Baan Finlandilla kymmenen vuotta sitten. Enpä olisi itse heitä tunnistanut ja asiaa muistanut, ennen kuin he itse siitä kertoivat. Kyllähän minä sitten muistin ulkonäöltä vaimonkin.

 

15.2.2023

Aamu valkeni oudon pilvisenä ja sääennustekin lupaili tälle päivälle sateita ja kovaa tuulta. Puolilta päivin tuuli todellakin yltyi puuskaiseksi, mutta vesisade pysyi poissa. Siinä tuulentuiverruksessa tallusteltiin pakosta Market Villageen, kun jääkaapissa oli jäljellä enää pelkkä rasvarasia. Paljon oli väkeä liikkeellä, kun kansa pyöri ostoksilla keskiviikon viihteeksi ja tuulista säätä pakoilemassa. Valuutanvaihdossakin jouduin seisomaan puoli tuntia, vaikka edelläni oli vain kolme asiakasta.

 

Kauppakeskuksen käytävällä törmättiin sattumalta Ariin ja istahdettiin hänen kanssaan hetkeksi Mix&Matchin terassille höpöttelemään. Sovittiin, että mennään illalla yhdessä syömään, jos sää sallii. Eipä sitä sadetta sitten tullutkaan ja tuulikin tyyntyi jo iltapäivällä, joten "reippaina" käveltiin radan taakse illalliselle. Arin asumustakin käytiin siinä lähellä ihastelemassa ja syötiin täytekakkua hänen juuri olleen synttärinsä kunniaksi. Kotiin palattiin tuk-tukilla.

 

kuvat

 

14.2.2023

Nyt tarkenee! Heti aamusta parvekkeella tuntui niin helteiseltä, että päätettiin syödä aamiaista sisätiloissa - ensimmäistä kertaa koko reissun aikana!

 

Ystävänpäivää vietettiin Takiabin rannalla ystäväporukan kanssa. Se olikin sitten viimeinen rantapäivä tällä porukalla (Caro, Eki, Pirjo ja Risto) tänä talvena, kun huomenna ranta on kiinni ja ystävät ovat poistumassa Bangkokin kautta kotiin.


Illallisella istuttiin kahdestaan "Patin paikassa", kun ei jaksettu lähteä kauemmas tallustamaan helteisessä illassa.

 

 

13.2.2023

Turhaluulo, että olisi vielä päästy klinikalla juoksusta! Eipä ottanutkaan lääkäri pois vielä tukirautaa, joten sinne klinikalle on palattava vielä torstaina.

 

Klinikalta palatessa nähtiin ensimmäistä kertaa kolari tällä reissulla. Mopon päällä oli kaksi turistipoikaa, jotka ajoivat pitkin Soi94:ää. Henkilöauto kääntyi vasemmalta kaistalta oikealle hotellin pihaan suoraan heidän eteensä. Kauhea pamaus! Onneksi ei sattunut kovin pahasti, peltivaurioita siinä lähinnä tuli ja pojille hiertymiä kinttuihin. Aika vähän noita kolareita näkee siihen nähden, miten vilkasta täällä on liikenne ja vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottumattomat "länkkärit" puikoissa.

 

Oli sovittu Annukan ja Markun kanssa maanantai-jazzeille menosta Ray's Placeen, Woodstock-ravintolaan. Sinne on matkaa meiltä kuitenkin niin paljon, että mies tilasi jo päivällä tuk-tukin meitä noutamaan kello kuudeksi. Eipä näkynyt sitten tuk-tukia, jota odoteltiin kymmenen minuuttia. Hotellin respa tilasi meille taksin ja sanoi, että tulee viidessä minuutissa - sitä odoteltiin sitten viisitoista minuuttia. No hyvinpä ehdittiin tapaamiseen hiukan myöhässä. Iloinen vastaanotto saatiin, Ray muisti meidät vielä kolmen vuoden jälkeenkin. Ruoka oli todella hyvää, mutta tarjoilu takkuili pahasti - vääriä annoksia tuotiin pöytään useampaan kertaan ja sitä oikeaa annostaan sai sitten tietysti odotella tovin. Musiikissa ei valittamista, "Apple" oli solistina enimmäkseen. Mielestäni hän on kehittynyt entisestään.

 

Paluumatkalle saatiin napattua tuk-tuk siitä ravintolan lähistöltä. Vieläkään ei ymmärretä, mitä se kuski meille meuhkasi maksun yhteydessä. Annoin hänelle 100 bathia (n. 2,80€) joka on ollut taksana täällä lyhyellä matkalla. Kiivaasti hän höpötti jotain yhdeksästäkymmenestä ja alkoi väittämään, etten ole vielä maksanut. Onneksi hotellin respasta päivystäjä tuli paikalle ja tilanne raukesi siihen. Kuski poistui paikalta sen maksamani satasen kanssa.

 

kuvat

 

12.2.2023

KUUMAA, kuumaa - onneksi rannalla käy tuuli ja helpottaa oloa. Jopa minä pysyn kiltisti aurinkovarjon suojassa. Hiekkakin on niin kuumaa, ettei ilman jalkineita voi siinä kulkea.

 

Iltaisin on pakko odottaa auringonlaskua, ennen kuin voi lähteä liikkeelle kuumille kaduille. Syömässä käytiin lähellä olevassa thai-ravintolassa, jossa "fried-rice"- kana- tai possuannoksen voi tilata ilman "not spicy" (ei liian mausteista) anelua. Pieni annoskin on niin kookas, etten sitä taaskaan jaksanut kokoaan syödä. Koko illallinen juomineen maksoi himpun alle 500 bathia (n. 14 €).

 

kuvat

 

11.2.2023

Rannalla vaanii manikyristi - siihen se istahti jakkaralle aurinkotuolini viereen ja alkoi korjailemaan vaurioituneita kohtia aiemmin laittamissaan tekokynsissä ja levitti sitten päälle uuden kynsilakan. Onhan se luksusta, kun ei tarvitse itse tuotakaan hommaa tehdä!

 

Tänä iltana käveltiinkin hiukan pidempi matka illalliselle, kun eksyttiin kadulle, joka vei meidät umpikujaan. Oli sovittu Lean ja Ekin kanssa, että tavataan illalla "Ga Hanoi"-ravintolassa ja Soi94:n ruuhkaa välttääksemme oikaistiin kanavan vartta, jossa käännyttiin sivukadulle yhtä korttelia liian aikaisin. Miehen liikkuminen ei vielä ole ihan entisellään, joten vähän nämä ylimääräiset piruetit harmittaa.

 

Paluumatkalla tallusteltiin pitkin Soi94:ta ja katseltiin ravintoloiden ja baarien neonkylttien mainontaa. Jotain uutta aiempiin vuosiin nähden on tuo kannabiksen mainostaminen. Thaimaa laillisti kannabiksen käytön, mutta sitä ei saa poltella julkisesti.

 

Poikettiinpa vielä yhdelle drinksulle "Lanla baariin", joka oli ihan ääriään myöten täynnä norjalaisia ja tanskalaisia. Olin jo sitä mieltä, että jätetään menemättä ja säksätin "tuu pois!" miehen selän takaa. Mitä vielä!!! - nehän nappasi meidät huomaansa ja paikan emäntä kertoi, että norjalaisella kaverilla oli seitenkymppisjuhlat baarissa. Baarin perälle oli katettu ruokapöytä ja emäntä kehotti meitäkin nauttimaan pöydän antimista, josta tietenkin kohteliaasti kieltäydyttiin. Hänpä järkkäsi meille suitsait jakkarat baaritiskin ääreen, josta sitten katseltiin riehakasta juhlahumua. Paikalla oli myös edellisvuosilta tuttu tanskalainen naapurimme, joka kävi siinä meitä jututtamassa. Hauskaa oli olla kuokkavieraana pohjoismaisissa kekkereissä!

 

Kuvat

 

10.2.2023

Vähän vaikeaa on ostettavien bikinien sovittaminen rannalla, kun ei ole pukukoppeja. Ainakin tällaisen runsaskokoisen naisen olisi ihan ehdottomasti saatava kokeilla vaatteen sopivuutta. Rantakauppias oli jo useita päiviä sitten luvannut hankkia sopivan kokoiset bikinit ja kävi päivittäin kertomassa, että ne ovat kyllä pian tulossa. No eilen sitten viimein sain siniset bikinini, jotka sulloin rantakassiin asiaa sen kummemmin tutkimatta. Kotona selvisi, että olin saanut sittenkin sen pienemmän mallin, joita hän oli jo minulle aiemmin tarjonnut. Nyt vaan täytyy odottaa, että hän ilmestyy rannalle ja yrittää vaihtaa ne sopivaan kokoon.

 

Rannan ravintolassa syötiin jälleen herkullinen lounas. Riston meille aiemmin kehumat suuret katkaravut tamarind-kastikkeessa olivat nyt tänään testausvuorossa. Näitä syödään vielä toistekin. Eikä lounaan hintakaan päätä huimaa - kuusi katkarapua hintaan 150 bathia = n. 4,20€.

 

 

 

 

 

9.2.2023

Kyllä tämä reissu jää muistoihin sellaisena, että miehellä oli käsi paketissa koko reissun (4viikon) ajan. Eilen lääkäri otti pois tikit, mutta laittoi käden pakettiin taas uudestaan. Ensi maanantaina on toivottavasti viimeinen klinikkakäynti, jolloin pikkusormesta poistetaan tukirauta. Luulisi, että silloin joutaa romukoppaan tuo toimintaa rajoittava käsituki.

 

Takiabin rannalle suunnattiin tänäänkin heti klinikalta pääsyn jälkeen, vaikka miehelle kulkeminen upottavassa hiekassa on vaikeaa. Siellä päivä kuluu rattoisasti mukavassa seurassa. Kyllä tuo Takiabin ranta tulee olemaan meidän päivittäinen rantapaikka koko loppuloman ajan. Nam-ravintolassa on vielä monta ruokalajia testaamatta. Tämän hetkinen suosikkini on "chicken cashew nut noodles", joka vie kielen mennessään.

 

Aamulla netti takkuili ja ehdin jo hiukan hermostua, että taasko pitää lähteä uutta sim-korttia hankkimaan. Vanhasta kokemuksesta tiedän, että ystävänpäivän lähestyessä liikenne tuolla yläilmoissa kasvaa ja nettiyhteydet tulee takkuilemaan, joten yritän hoitaa kaikki tärkeät pankki- ym. asiat kuntoon ennen sitä.

 

Illalla käväistiin syömässä lähimmässä "kantapaikassamme" Pat's placessa".

 

kuvat

 

8.2.2023

Keskiviikkoisin rannat ovat "kiinni" siivouspäivän (?) vuoksi, joten pysyteltiinpä sitten sisätiloissa miehen jalkaa lepuuttamassa. Vasta auringonlaskun aikaan lähdettiin ovesta ulos ja käytiin illallisella "pikku merenneidossa".

 

 

7.2.2023

Aamupäivällä lähdettiin sittenkin Takiabiin, kun miehen jalka tuntui jo paremmalta ja sisällä huoneessa liikkuminen sujui jo melko hyvin. Eihän se kulkeminen siellä rannan upottavassa hiekassa helppoa ole tervejalkaisellekaan, saati sitten jalkavammaiselle. No mukava päivä siellä rannalla vietettiin, kun ei jalkaa lepoasennossa särje.

 

Illalla jäätiin suosiolla omaan huoneeseen kotielämää viettämään. Katseltiin "Deutche Wellen" englanninkielistä ohjelmaa ja uutisia Turkin maanjäristyksistä. Eihän tässä mikä hätä ole, kun on katto pään päällä ja ruokaa jääkaapissa.

 

 

6.2.2023

Maanantaiaamuna oli klinikalla vielä hiljaista, kun sinne kello yhdeksän aikaan saavuttiin. Vieläkään ei lääkäri ottanut pois tikkejä, vaan puhdisti haavan ja vaihtoi kääreen. Tuskin meillä kirurgit tällaista hommaa tekevät, kun sairaanhoitajat sen osaavat hoitaa.

 

Vaivalloisesti kävi miehen askellus, kun sieltä klinikalta käveltiin puolen kilometrin päähän saksalaiseen leipomoon aamiaiselle. Kovin oli jähmeä aamu sielläkin - english breakfastia saatiin odotella 40 minuuttia. No sujahtipa sieltä rantakassiin pari tummaa leipää, jollaisia on jo edellisillä reissuilla tästä leipomosta käyty ostamassa.

 

Takiabin rannalla vietettiin päivää tutussa porukassa. Rantakauppiaita pyöri siinä meidän ympärillä hartaasti, kun me "tytöt" innostuttiin ostamaan rantamekkoja. Miehellekin tuli hankittua pari paitaa. Todella huolissani aloin olla miehen kulkemisesta - ei ole ketterää, ei! Lealta saadusta vinkistä lähdettiin rannalta palattua Market Villageen apteekkiin, jossa kerrottiin miestä vaivaavasta ongelmasta. Olin kirjoittanut paperille, mitä antibioottihoitoa mies on saanut ja tämänhetkisen lääkeluettelon, jota sitten siellä apteekissa näytin. Hoidoksi saatiin vahva kipulääke ja lihasrelaksantti.

 

Samalla reissulla kävin vaihtamassa valuuttaa ja mieskin jaksoi kulkea ruokakaupassa ostoskärryjen varassa aamiaistarvikkeita hankkimassa. Kotiin paluuseen napattiin tuk-tuk marketin edestä.

 

5.2.2023

Sunnuntain verkkainen aamupäivä hotellin ilmastoidussa huoneessa. Mikäpä tässä on ollessa! Kyllä pahasti sotkee kuvioita, kun joutuu käymään klinikalla keskellä päivää, tänään tapasimme verenpainetohtorin. Tunti siinä tuhertui, vaikka itse vastaanotto kesti vain kymmenisen minuuttia. Tohtori uusi verenpainereseptin ja lääkkeet saatiin mukaan sairaalan maksutiskiltä. Kätevää!! Kyllä on nykyaikainen tämä sairaala! Meitä erityisesti huvittaa katsella sairaalan robottia, joka huristelee pitkin ja poikin käytäviä kuljetellen papereita ja lääkkeitä sairaanhoitajille.

 

Hotellin respasta saatiin nippu vihreitä banaaneja, joiden uskon olevan kiitokseksi siitä, että kerrottiin bide-letkun vuotavan vettä lattialle. Siivoojat ei siitä olleet ilmoittaneet. Onhan se hotellille hyödyksi, että vedenhukasta ilmoitetaan. Nyt odottelemme kolme päivää, jolloin banaanit ovat kypsiä herkuteltaviksi.

 

Illalla käveltiin lähimpään ruokapaikkaan, "Pat's place", jossa on tykätty ruokailla aika-ajoin. Alkuruokana syötiin juustoiset valkosipulileivät - ihan ok! Mies halusi syödä lasagnen ja itse himoitsin kanankoipia "chicken drumpsticks". Leivät tulivat pöytään hetken odottelun jälkeen, mutta pääruokaa saatiin odotella tovin. Sitten nuori tarjoilijatyttö oli tuomassa pöytäämme vadillisen valkosipulileipiä ja jotain hemmetin pieniä "kananjalkoja", joita kovasti kummastelin, mutta nälkäisenä aloin niitä popsimaan. Leivät lähetettiin keittiöön. Pitkän odottelun jälkeen suosikkitarjoilijamme toi pöytään sen tilatun lasagnen ja ne niin ihanan pulleat kanankoivet. Siinä sitten jäätiin hämmästyneinä toisiamme tuijottamaan ja selvittämään syntynyttä tilannetta. Nauruksi meni - ja todella nolona ja pahoillaan oli tarjoilijamme. Niinpä sain syödä todella massun täydeltä kanankoipia yhden annoksen hinnalla! Joku toinen joutui varmaan odottelemaan kauan tilaamiaan kanan kinttuja. Tippiäkin jätettiin osoituksena, ettei olla mitään nipottajia. Ihan joka paikassa ei olisi oltu yhtä ymmärtäväisiä!

 

 

4.2.2023

No joskus ei todellakaan mene niin kuin Trömsöössä!! Laihaksi jäi riemu klinikalla juoksun vapaapäivästä, kun miehen kävely alkaa muistuttaa "menninkäisen" askellusta. Oikean jalan akillesjänne kiristää ja kulkeminen on vaivalloista. Tallusteltiin kuitenkin aamupäivällä Soi94:n radanvarteen, josta huristeltiin ilmastoidulla taksilla Takiabin rannalle. Tämän päivän teemana oli "lakatut varpaankynnet" - juu juu, itsellä on kyllä punaista kynsilakkaa varpaankynsissä, mutta ihan uutta on se, että mieskin sai varpaisiinsa värittömän lakan ihan ilman mitään mutinoita. Värväsin hänelle pedikyyrintekijän siihen aurinkotuolin kylkeen. Eipä olisi moista vielä muutama vuosi sitten voinut kuvitella! Rannalla manikyyripalveluja tarjoavan naisen kanssa oli sovittu omien kynsieni hoidosta tälle päivälle ja ketterästi hän ilmestyikin heti paikalle, kun rannalle tulimme. Siinä aurinkotuolissa lepäillen sain kätevästi kauniit, hyvin hoidetut kynnet!

 

Rannalta palattiin Caroa ja Ekiä noutamaan tulleella tuk-tukilla ja jäätiin pois kyydistä Market Villagen luona, joten säästyttiin edestakaisen matkan kävelemiseltä kotoa kauppaan.

 

Yhteisymmärryksessä päätettiin viettää koti-iltaa, kun illalliselle lähteminen helteisen kosteaan iltaan vammaisilla jaloilla ei kumpaakaan houkutellut. Ei koettu illallisen olevan niin kovin tärkeä, kun lounasta oli syöty rantaravintolassa. Kaupasta ostettiin lenkkimakkaraa, joka sai toimittaa nyt illallisen virkaa. Lauantai-illan "saunamakkaraa" thaimaalaiseen tyyliin - melkein kuin olisi syöty HK:n sinistä.

 

Edellisiltana ostettiin lihaksia rentouttavaa länsimaista geeliä, joka oli ihan "yhtä tyhjän kanssa". Olen uskonut näiden thaimaalaisten rohtojen parantavaan vaikutukseen (sopii vaivaan kuin vaivaan). Mieshän on tähän asti suhtautunut naureskellen frouvan taikkurohtoihin, mutta nyt kun tosi on kyseessä, kelpaa hoidoksi jo tämäkin konsti. Apteekista hankittiin vahvaa "tiikeribalsamia", josta toivotaan helpotusta akillesjänteen kiristykseen. Nähtäväksi jää, onko sillä vaikutusta miehen askellukseen!

 

 

3.2.2023

Vihdoin kun saatiin klinikkakäynnille aamuaika, hypättiin sairaalan pihassa tuk-tukiin ja ajettiin sillä Takiabin rannalle. Puolipilvistä mukavaa päivää vietettiin Caron ja Ekin, Pirjon ja Riston kanssa tutulla rannalla. Lea ja Ekikin olivat tulleet samalle rannalle ja heidän varaamallaan lavataksilla päästiin takaisin kaupunkiin. Yhdet bikinit onnistuin rantakauppiaalta hankkimaan. Kun siellä rannalla ei niitä voi kunnolla sovittaa, päätin testata tätä mallia kotona ja hankkia vielä toisetkin, jos ne miellyttää.

 

 

Kerrankin olen lähtenyt matkaan niukalla varustuksella, eikä rantasandaalit tulleet mukaan. Niitä nyt tulevina päivinä kuitenkin tarvitaan, joten illalla käpsittiin Market Villageen niitä hankkimaan. Juu - ihanan kauniita malleja oli useammassakin myymälässä, mutta kuten arvata saattaa, eipä löytynyt meikäläisen kokoisia jalkineita. No sittenpä mulle välähti ja menin niitä etsimään miesten osastolta. Eihän noista kengistä mitään sukupuolta huomaakaan, hyvin niillä rantoja tallaa!

 

Ajateltiin jäädä samalla reissulla Market Villagen edessä olevalle "Singhan" ruokatorille illalliselle, mutta musiikki pauhasi sellaisella volyymilla, että tärykalvoja kolotti, eikä sinne tehnyt mieli jäädä istumaan. Siinä ihan lähellä olevassa thairavintolassa syötiin "fried rice" riisiannokset. Tilasin pienen annoksen, mutta sain niin paljon ruokaa, etten jaksanut sitä kaikkea syödä. Rahaa kului puolet siitä, mitä länsimaisissa ravintoloissa illalliseen on kulutettu.

 

 

2.2.2023

Viime viikolla ostettu, kuukauden käytön kestävä sim-kortti ei enää tänä aamuna pelittänyt ollenkaan. Oireilihan se jo aikaisemminkin ja olin jo menossa siitä kauppiaalle valittamaan, mutta aina se jollain konstilla saatiin pelaamaan. Nyt hermo ei enää kestänyt ja käytiin ostamassa uusi kortti. Eihän se mikään kallis hankinta ollut (400 bathia = n. 11,40 €) mutta ikävää noiden nettiyhteyksien pyydystäminen vähän väliä on.

 

Klinikkakäynniltä päästyä klo neljäntoista aikoihin, hypättiin taksiin ja hurautettiin keskustaan, josta yritettiin hakea Eccon myymälää. Netin mukaan myymälä on "kellotornin" lähellä. Eipä löydetty sitä myymälää kerrotusta paikasta. Kenkien osto jää siis kotimaahan.

 

Kun siellä Hiltonin kulmilla kerran oltiin, niin päätettiin syödä myöhäislounasta Mai Tai-ravintolassa. Ihan kivaa oli istua terassilla ja katsella kiireettömän iltapäivän elämänmenoa!

 

 

Centrumissa - Hiltonin nurkilla

myöhäislounas Mai Tain terassilla

   

 

 

1.2.2023

Mahtavaa - liikuntaa tulee harrastettua riittävästi päivittäin, vaikka aamulenkit ovat jääneet syystä tai toisesta tekemättä. Ihan itsestään ilmestyy matkamittariin yli kymmenentuhatta askelta päivässä! Kotimaassa pienetkin matkat tulee taitettua autolla, täällä pyyhkäisee jalkaisin vähän pidemmänkin matkaa. Tämän puolentoista viikon "kuntokuurin" aikana selkäkin tuntuu vahvistuneen, eikä jalatkaan väsähdä enää yhtä helposti. Ehkä ne aamulenkitkin otetaan ohjelmaan, kun saadaan tuo päivittäinen sairaalarutiini pois päiväjärjestyksestä.

 

Suurin toivein odotetaan tohtorin sanovan, ettei klinikalle tarvitse joka ikinen päivä tulla, mutta tänäänkin saatiin ajanvaraus huomiselle. Onneksi nämä käynnit veloitetaan vakuutusyhtiöltä, ettei matkakassa pääse niiden vuoksi hupenemaan. Ei ole halpaa hupia tämä Bangkok Hospitalin hoito!

 

Soi94-kadulle ja sen ympäristöön on tullut paljon uusia ravintoloita. Tänään testattiin paikka nimeltä "Yellow Bus", kun oltiin siellä illallisella ystävämme Arin kanssa. Hyvää oli ruoka - vähän hidas tarjoilu.

 

Tohtori Thanawat Treerasahagul

 

31.1.2023

Jos tästä alkuloman sekoilusta yrittää löytää jotain positiivista, niin on se osoittanut sen, että frouvakin osaa ja pystyy vielä tekemään keittiöhommia. Mies on ollut vuosikymmeniä meidän keittiövastaava, mutta nyt köksässä häärinkin minä. No eipä siihen paljon henkisiä lahjoja tarvita, kun ruoanlaitto rajoittuu pelkästään aamupalan valmistamiseen, muut ateriat herkutellaan kuppilan pöydän ääressä. Melkoisen alkeellinen on tämä meidän keittiövarustuskin, joten tiskattavaksi jää pari mukia ja keittiöveitsi. Leipäveitsi kulkee näillä reissuilla mukana, jos majoitutaan apartamentos-hotellissa, koska huoneen varustukseen kuuluva veitsi on useimmiten niin tylsäksi leikelty, ettei siitä ole mitään hyötyä. Tästä meidän kämpästä ei löytynyt minkäänlaista veistä, joten sellainen voiveitseksi sopiva kapine oli kauppareissulla hankittava. Olipa sekin homma sitten perin vaikea - "Lotuksessa" pyörittiin taloustavaraosastolla ja yritettiin löytää edes kertakäyttöveitsiä, mutta laihoin tuloksin. Yksi hedelmäveitsi oli tarjolla koko suuressa marketissa!!! No maassa maan tavalla - täällähän aterimina käytetään lusikkaa ja haarukkaa.

 

Tänäänkin meidän päiväohjelman määritti sairaalalla käynti. Eipä onnistunut rantapäivän vietto, kun puoli kolmelta oli oltava klinikalla sidettä vaihdattamassa. Tunti siinä hommassa tuhertuu kaikkine jonottamisineen. Kotiinpaluumatkalla ehdittiin ihan pikkuisen nauttimaan merimaisemasta, kun koukkastiin tuttua kujaa pitkin merenrantaan. Paljon on muuttunut ranta aiemmista vuosista - harvassa ovat rantatuolipaikat nykyisin. Koronako lienee verottanut yritykset rannalta?

 

Illan hämärtyessä päätettiin kävellä vähän pidemmälle Soi94-katua ja istahdettiin illalliselle "Sipille", Happy Pig-ravintolaan. Lämmin vastaanotto saatiin, kun emäntä tuli meitä iloisena tervehtimään pitkien vuosien jälkeen. Myöskin norjalaisen "Lanla-baarin" emäntä kiersi tiskinsä takaa kadulle meitä halaamaan. Varmaan nämä täkäläiset ovat hyvillään, kun näkevät tuttujen naamojen palanneen maisemiin ja sen myötä elämän palaavan entisiin uomiinsa. Sinne baariin sitten istahdettiin drinkille paluumatkalla. Siellä tavattiin edellisiltä reissuilta tuttu naapurimme (tanskalainen hammaslääkäri), jolla on huoneisto Baan Sanpluem hotellissa, jossa me asuttiin viitenä talvena peräkkäin.

 

kotikadulla auringonlaskun aikaan

 

 

 

30.1.2023

Kyllähän tuo miehen kohonnut verenpaine noista sairaalaolosuhteista johtuu! Täällä "kotioloissa" lukemat ovat ihan normaalitasolla, mutta heti kun niitä sairaalassa aletaan mittaamaan, pomppaa lukemat ihan eri tasolle. Valkotakkiverenpaine voi mielestäni selittyä silläkin, että painetta mitataan heti reippaan liikkumisen jälkeen, kun taas kotioloissa rauhoitutaan viisi minuuttia ennen mittausta.

 

Todella oudolta tuntuu tämä sääilmiö, kun täällä ei tänä "talvena" olekaan läkähdyttävän kuumaa. Mukavaa on istua parvekkeella aamiaisella ja liikkua kaduilla hikoilematta. Thaimaalaisillehan tämä tuntuu tietysti kylmältä, meille tosi sopivalta keliltä. Tänään oltiin ensimmäistä kertaa löhöilemässä aurinkotuoleilla "Heinähattu-ravintolan" rannalla. Paikkoja oli vielä runsaasti tarjolla, vaikka rannalle mentiin vasta iltapäivän puolella. Kova tuuli lienee karkottanut väkeä muihin harrastuksiin. Eipä me siellä kauan ehditty paistattelemaan, kun oli lähdettävä sairaalalle käden siteen vaihtoon. Rannan ravintolassa syötiin lounaaksi "Chicken satay"-tikkuja ja paahdettuja leipäkuutioita - hinta-laatusuhde ravintolassa on mielestäni ihan kohdillaan; 100 bathia per annos (n. 2,9 €).

 

Olihan meillä siellä rannalla seuraakin, kun ystävämme Ari ja Tuua ilmestyivät lenkkeillessään meitä tapaamaan.

 

 Tänä iltana lähdettiinkin ruoan metsästysretkelle puoli tuntia aiemmin, kuin edellisiltana, ettei tarvitsisi etsiä evästä kovin kaukaa. Iso yllätys koettiin, kun tultiin "Patin paikan" kohdalle - tutut kasvot sieltä meille viittoivat! Ystävämme edellisiltä reissuilta, Lea ja Eki, siellä istuivat illallisella. Siinä sitten päivitettiin kuulumiset kolmen vuoden ajalta illallista syödessämme.

 

 

 

29.1.2023

Viimeinkin mies pääsi sairaalasta, josta tunnen itsenikin vapautetun. Uskollisesti pysyin potilaan vierellä koko sairaalassaolon ajan, pieniä asioilla pyrähdyksiä lukuun ottamatta. Huolena meillä alkoi sielä olla koholla ollut verenpaine, jota ei varmaan yhtään helpottanut se, että sitä mitattiin useaan kertaan päivässä. Kotiuttamisen yhteydessä mukaan saatiin kasillinen pillereitä verenpaineen hoitoon ja kipulääkkeiksi. Niitä vahvoja kipulääkkeitä, joita pitäisi ottaa ohjeen mukaan kolme kertaa päivässä, mies päätti käyttää tarvittaessa, kun totesi, ettei mitään huomattavaa kipua kädessä tuntunut.


Huomenna joudutaan käymään sairaalassa haavan hoidossa ja viikon päästä tavataan toinen lääkäri, joka määräsi verenpainelääkkeet. Eipä ole matkatavaralistallani ollut verenpainemittaria, kun ei ole aiemmilla matkoilla koettu sellaista tarvittavan. Nyt käytiin sellainen hankkimassa Market Villagesta, että voidaan kertoa sitten tohtorille verenpainelukemien kehityksestä.


Illalla lähdettiin ihan virkeinä syömään Soi94-kadulle, olihan kerrankin levätty tarpeeksi loman alkajaisiksi! Johan oli paljon kansaa liikkeellä kansoittamassa ravintoloita, vaikka oltiin liikkeellä alkuillasta! Löydettiinpä vielä vapaa pöytä "Little Mermaid"-ravintolasta, jossa on aiemmillakin reissuilla käyty illallisella. Ihme, että paikan emäntä muisti meidät heti - muisti vieläpä pöydän, jossa oltiin kolme vuotta sitten istuttu (ei, ei - ei me mitään häiriötä silloin aiheutettu, josta meidät näin pitkän ajan jälkeen muistaisi!!!)

 

 

28.1.2023

Syntymäpäivä Bangkok hospitaalin tyyliin - hetkinen leppoisasti sohvalla lojuen ja siemaillen jääkaappikylmää "enkelten juomaa". Täytyy sanoa, että kohtuudella tuli juhlittua tämän vuoden vuosijuhla - 2½ desin pullo neliprosenttista juomaa (Spy-cocktail Angel Kiss) , suolapähkinöitä ja sipsejä!

 

Ei ollut pöydässä herkkuja,
ei tuonut siippa kukkia,
ei kohoteltu kuohumaljoja,
ei edes kylmiä kaljoja.
Mulla lasissa enkelin suukkoja
potilaalla vesi juomana.
Juhlat hilpeät kuin kaapissa
Hua Hinin hospitaalissa.

   

 

27.1.2023

Ei pitäis nuolaista, ennen kuin tipahtaa - aamupäivällä vielä haaveilimme huomisesta "kotiinpaluusta", mutta toive kariutui, kun lääkäri kävi vaihtamassa käteen siteen. Lupaili, että päästään täältä pois vasta sunnuntaina. Mies vitsaili, että karataan yhdessä. Kun lääkäri sanoi, että miehen pitää liikkua huoneistossa, kysyin voitaisiko mennä liikkumaan ulos. No eipä innostunut asiasta. Toiveikkaana kerroin, että mulla on lauantaina synttärit, johon lekuri ehdotti, että järjestäisin partyn tänne lukaaliin. Niinpä läksin vastapäiseen Seven-eleveniin ostamaan sipsejä, keksejä ja tamarindeja, itselle ostin Spy-juoman, jolla skoolailen miehen vesilasin kanssa. Paluumatkalla Bangkok Hospitalin liikennevaloissa joku hurjapää oli ajaa ylitseni, vaikka jalankulkuvalo oli näyttänyt vihreää jo kymmenen sekuntia ja jäljellä oli vielä paljon sekunteja. Eipä ole liikennekulttuuri muuksi muuttunut koronan aikana!

On sitä ennenkin vietetty hiukan erilaista synttäripäivää, joten siihen muistojen ketjuun liitetään taas yksi omituinen juhlapäivä!!!!

 

Olikohan minulla matkallelähtiessä jokin etiäinen, kun hain Kannasta kummankin reseptiluettelon ja tallensin fläppärilleni. Vaikka on liikuttu maailmalla aiemmin, ei sellainen ole tullut mieleenikään. Nyt sille luettelolle oli käyttöä, kun hoitaja otti reseptinäytöstä kännykällä kuvan - helpotti varmaan potilastietojen kirjaamisessa.

 

kuvat

 

26.1.2023

Jos oli eilinen päivä kaoottinen, oli tämä päivä vastapainoksi verkkaisen rauhallinen, jolloin välillä otettiin pienet torkut ja välillä räpellettiin tietsikoillaan, luettiin uutisia ja katseltiin telkkaria, jossa valittavien kanavien määrä on valtava. Pientä säpinää eloon toivat hoitajat, lääkärit, siivoojat ja ruokapalvelu, joita hyppäsi siinä vähän väliä hommiaan hoitamassa. Mies laskeskeli, että päivän aikana ainakin 30 kertaa oli joku huoneessa pyörimässä. Täytyy todeta, ettei täällä näytä vaivaavan minkäänlainen henkilöstöpula, kun jokaiselle pienelle hommalle on oma henkilönsä asiaa toimittamassa. Kun lähden täältä huoneesta ulos hisseille, on ovella vahtimestari ovea avaamassa. Ulko-ovella päivystää useampikin mies valmiina auttamaan saapuvia ja lähteviä potilaita.

 

Kävin aamulla haukkaamassa omassa hotellihuoneessa aamupalaa ja hakemassa vielä jotain pikku tarpeellista. Samalla kerroin respaan, että me asutaan vielä pari yötä sairaalan tiloissa. Illalla kävelin Soi-94:n varrella olevaan Patin paikkaan illalliselle. Kummalliselta tuntui syödä illallista "itsellisenä naisena", kun en ole sellaista esittänyt yli viiteenkymmeneen vuoteen. Muun ajan vietin miehen seurassa sairaalan luksussviitissä.

 

 

25.1.2023

Rauhallisen verkkainen aamupäivä muuttui kaaokseksi, kun ulos lähtiessä käytiin katsastamassa hotellin katolla oleva terassi. Tietysti siihen lattian rajaan piti sattua pieni laskeuma, johon mies sitten kompastui ja satutti kätensä niin pahasti, että Bangkok Hospitaaliin oli lähdettävä sitä näyttämään.

Ei sitten mikään pikkujuttu ollutkaan, kun täällä ottavat tosissaan infektiovaaran ja pistivät miehen antibioottitiputukseen kolmeksi päiväksi!! Elämäni pisin päivä - sairaalaan tultiin päivällä kahden aikoihin, välillä istuin aulassa odottamassa ja välillä kävin pihalla kävelemässä. Kun tutkimuksissa selvisi, että sairaalaan pitää jäädä, kävin hakemassa hotellista lääkkeet ja muut välttämättömät yöpymistarvikkeet. Palattuani istuin vielä tunnin odotusaulassa, mutta kun mitään ei tapahtunut, menin kysymään tiskiltä, missä mieheni mahtaa olla. Sen kummempia selittämättä minulle annettiin huoneen 426 numero, jonne sitten hetimmiten suunnistin. Huone oli lukossa. Neloskerroksen infotiskille menin asiaa ihmettelemään ja sairaanhoitaja tuli avaamaan minulle huoneen oven. Siellä huoneessa minä sitten yksinäni odottelin liki 3 tuntia, että saan mieheni sinne potilaaksi. Ilta oli jo pitkällä (puoli yhdentoista aikaan), kun mies tuotiin huoneeseen heräämöstä. Jään itse tänne sairaalaan yöksi nukkumaan sohvalle (jos nyt osaan jotenkin siinä torkkua).

Hulppeat on potilashuoneen tilat, mutta paljon mieluummin oltaisiin oman hotellin yksiössä aikaa viettämässä. Päivä on ollut todella raskas, eikä ihan helppoa ole  viestiminen englanniksi näiden thaimaalaisten hoitajien kanssa - melkoinen kielikylpy!

kuvat

 

 

23.2.2023

Jee !!!!!! Thaimaassa ollaan. Eilinen matkapäivä sujui odotetusti eli huippuväsyneitä oltiin. Sinänsä kaikki sujui kommelluksitta rutiinilla.

Asunnoksi valittu 38 neliön yksiö hotelli Yokmhaneessa oli odotusten mukainen. Sisään kirjautuessa pyysin saada vaihtaa huoneen "pitkäaikaisten huoneeksi", jossa keittiövarustukseen kuuluu jääkaapin ja vedenkeittimen lisäksi myös hella ja mikro. Ei onnistunut, vaan meille sanottiin, että pitkäaikainen tarkoittaa kahta kuukautta. Aika erikoinen oli mielestäni heidän tulkintansa tuosta asiasta, kun täällä asutaan sentään neljä viikkoa! No ehkäpä hekin miettivät asiaa yön yli, kun tänä aamuna meidän ostoksilla ollessa oli keittiöön ilmestynyt ne kaivatut mikro ja hellalevyt, sekä lisää ruokailuvälineitä.

Jotenkin "kliiniseltä" tuntui iso huone, kun huonekalut oli sijoitettu seinänvieriin. Niinpä kalustettiin huone oman makumme mukaan ja Market Villagesta haettiin pari istuintyynyä ja pikkumattoja huoneen ilmettä pehmentämään. Kukkamaljakko odottaa vielä kukkasiaan, ennen kuin ehdin käydä niitä ostamassa tutulta kauppiaalta radanvarren kojuista.

Talon netillä pystyy joitakin asioita hoitamaan, mutta kun se on suojaamaton yhteys, ei pankkiasioita ja muita juttuja, joihin tarvitaan kirjautuminen, pysty hoitamaan, joten huomenna täytyy mennä ostamaan itselle uusi vahva nettiyhteys.


Kuvasivulle

 

Thaimaa-sivut

 

Matkakertomuksia, blogeja, matkakuvia, tietoa paikkakunnittain....

 

 

Mitä matkalle mukaan

 

 

 

 

Tunnisteet: matkakertomus Thaimaa, Thaimaan matkakertomuksia, Thaimaa blogi, Thaimaan matka, Thaimaa kuvia, kokemuksia Thaimaasta, Hua Hin matkakertomus, Hua Hin blogi, Hua Hin kuvia, matkakohde Hua Hin,