Eilinen oli ehkä
loman kuumin
päivä, kun auton
lämpömittari
näytti 28
astetta.
Onneksi autossa
on ilmastointi,
jota ilman
autoilu olisi
tuskallista,
niin kuumasti
aurinko porottaa
ikkunoiden läpi.
Pargaan
lähdettiin
pidemmän reitin
kautta, kun
haluttiin
katsella
kauniita
maisemia -
Vonitsa,
Amfilochi, Arta
ja Menidi, jonka
rantakadulla
syötiin
lounaseväät.
Näin alkukesästä
luonto on
vehreimmillään
ja muhkeat
ruusut ja
bougainvilleat
koristaa talojen
pihamaita.
Tienvarren
oleanterit ovat
juuri
puhkeamassa
kukkaan.
Perillä Pargassa
majoituttiin
Maistrali
hotelliin, joka
on lähellä
rantakatua.
Iltapäivän
helteessä
käveltiin ranta
päästä päähän ja
istahdettiin
lasilliselle
katselemaan
rannan
elämänmenoa ja
nuuhkimaan meren
tuoksua. Ja
yllätys, yllätys
- illalliselle
lähtiessä
jyrähteli
ukkonen ja juuri
ennen sateen
puhkeamista
ehdittiin
turvaan
kastumiselta
italialaisen
ravintolan
yläkertaan.
Syöminen
rantatavernan
terassilla ei
nyt tullut
kuuloonkaan.
Sattuipa
viereiseen
pöytään
suomalainen
neljän hengen
seurue, jonka
kanssa oli
mukavaa
seurustella
siinä ruokailun
lomassa. Heihin
voidaan törmätä
kotimaassakin,
kun asuvat siinä
meidän
kotinurkilla,
Lepsämän
kylässä.
No nyt alkaa
olla jo
meininkiä
tässäkin
kylässä! Tähän
asti on saatu
olla miltei
ainoat asukkaat
tässä
hotellissa,
mutta tänään
ilmestyi
parvekenaapureiksi
parit
ruotsalaispariskunnat.
Lähempää
tuttavuutta ei
olla heihin
vielä tehty.
Tänään lähdetään
omalle pienelle
yhden yön
retkelle Pargaan,
jossa yövytään
Hotel
Maistralissa.
Kiva päästä
katselemaan
vuosien takaisia
lomapaikkoja!
Päätettiin
jättää
eilen aamulenkki
väliin ja hoitaa
liikuntatarpeet
Vonitsan
kaupungissa,
jonka bongasin
netin
mielenkiintoisista
kuvista. Melko
helppoa on
löytää näistä
merenrantakaupungeista
rantakatu
mukavine
tavernoineen ja
uimarantoineen.
Ei siihen
nytkään mitään
navigaattoria
tarvittu -
silmämääräisesti
osuttiin
Koukoumitsan
saarelle
johtavan sillan
päähän, josta
jatkettiin
matkaa saarelle
jalkaisin.
Valkoisena
hohtavan kirkon
kupeessa
lepuutettiin
jalkojamme ja
ihailtiin
kirkasvetistä
merta.
Vonitsan
kaupungin
rannalta
löydettiin
pienvenesatama,
jonka muurin
suojaan jäätiin
tuulensuojaan
lueskelemaan ja
lounaseväitä
syömään.
Kyllä on ankara
tuo keväinen
aurinko - saa
jopa minutkin
luikkimaan kadun
varjoisalle
puolelle. Eilen
ei tehnyt mieli
rannalle
paistattelemaan,
joten lähdettiin
tutustumaan
ympäristöön.
Täällä
"kotikylä"
Nidrissä on
kylttejä
vesiputouksille,
no sinnepä
sitten
hurautetaan.
Taas tuli
muistoihin yksi
paikka, jossa
käytiin MELKEIN.
Parkkipaikalta
olisi pitänyt
kiivetä
jalkaisin
ylämäkeen vielä
puoli
kilometriä. Ei
houkuttanut
lähteä rämpimään
26 asteen
helteessä sitä
matkaa.
Vasilikin
pikkukaupunki
rantaravintoloineen
on tosi
viehättävä.
Sinne ajeltiin
sunnuntailounaalle,
kun matkaakin on
vain 19 km. Talo
tarjosi
alkupaloina
jotain vohvelin
tapaisia leipiä,
oliivitahnaa ja
tsazikia.
Vaaleaan leipään
ei koskettukaan,
kun salaatin
seuraksi
tilattiin
brusettaa. Ne
leivät
tarjoilija
sitten nakkasi
aterian
päätteeksi "yli
laidan"
lounaaksi
kaloille, joita
ilmestyi
paikalle
runsaasti.
Matkan varrelta
löytyi pari
uutta
rantapaikkaa,
joita ei olla
aiemmin
huomattukaan.
Päätieltä
kieputeltiin 6
km
serpentiinitietä
alas Poroksen
rannalle
ihaillen
matkalla talojen
pihoilla
runsaina
kukkivia
ruusuja.
Kirkasvetinen
lahdenpoukama,
jonka rannalla
mukavannäköinen
taverna. Tänne
tullaan vielä
uudelleen päivää
viettämään.
Toinen ranta,
Syvota, oli
lähempänä
päätietä ja
helppokulkuisempi.
Se on lähinnä
veneilijöiden
paikka, paljon
upeita paatteja.
Pieni
valkokivinen
uimaranta. Kuvat
puhukoot
puolestaan.
Ani varhainen
aamu, huoneessa
on vielä pimeää.
Unen kätköihin
tunkee ajatus -
missä minä nyt
olen? Ja mikä on
tuo korviin
kuuluva valtava
sirkutus, joka
tuntuu tulevan
asunnon
porraskäytävästä?
No pääskysethän
siellä on
aloittaneet joka
aamuisen
konserttinsa -
puoli kuudelta
aamulla! Tunnin
verran sitä
orkesteria
saadaan
kuunnella.
Lienee pääskyn
poikasilla
aamiaisaika ja
kun massut on
täytetty,
hiljenee
käytäväkin. Kun
porraskäytävässä
ei ole kattoa,
pääsee linnut
vapaasti
lentelemään
rakennuksen
sisälle. Siellä
niitä
viuhahtelee
pitkin päivää ja
ovathan ne
kivoja
koristeita
istuessaan
porraskaiteilla
ja valaisimien
päällä!
Pilvinen päivä
ja punoittava
iho, siinäpä
mukava
yhdistelmä ja
helppo hetki
päätöksien
teolle! Karttaa
katselemalla
löytyi
"lähiseudulta"
pieni kaupunki,
jonne voisi
ajella päivää
viettämään.
Amfilochin
rantakaupunki
näytti
houkuttelevalta,
eikä sinne ollut
kuin vähän yli
tunnin matka.
Meren rannasta
löydettiin joku
hylätty kuppilan
perusta, jossa
oli mukavaa
syödä omia
eväitä ja
lueskella kirjaa
varjoisalla
"patiolla".
Löydettiinpä
rauhallinen,
miltei autio
ranta
Lefkaksen
kaupungin ja
Nidrin kylän
puolivälistä. Ja
hupsista -
siellä
viihdyttiinkin
eilen ihan liian
pitkään. Nyt
nahka punottaa,
joten täksi
päiväksi
keksitään jotain
muuta ohjelmaa.
Illalla oltiin
syömässä
rantakadun
päässä "Roots"-ravintolassa,
kun kuppilan
ulkopuolella
olevaa menyä
lukiessa löytyi
listalta
grillatut
sardiinit.
Alkupalaksi
syötiin kahden
hengen
herkullinen meze
(tomaattia,
pitaleipää,
oliiveja,
tzatsikia,
hummusta,
kurkkusalaattia
ja salamia).
Talo tarjosi
jälkiruoaksi
lasillisen ouzoa.
Tämän ravintolan
"talon
tarjoomukset"
(on the house)
eivät ole ihan
samaa luokkaa,
kuin mitä on
tähän mennessä
illallisilla
saatu.
Esimerkiksi
ravintola
Apollonissa
tarjotaan
alkudrinkkinä
ouzoa,
jälkiruokana
jäätelöä ja
lopuksi kupponen
kahvia brändyn
tai liköörin
kera. Hintaa
koko kahden
hengen
illallisesta
juomineen kertyy
noin 30 - 40 €.
Mielestäni hinta
on ihan
kohdallaan!