|
12.5.2014
Äitienpäivän aamu valkeni AH!!! - niin
aurinkoisena ja kesäisenä; "viimeinkin" sanoi
respan henkilökunta, kun siitä ohi lenkille
pyyhällettiin. Taisi olla luonnon järjestämä
äitienpäivälahja, kun vielä kerran saatiin
nauttia aamiaista parvekkeella kirkkaassa
paisteessa. Kun kentälle lähtö oli vasta
illansuussa, haluttiin pitää oma huone
tukikohtana ja ilomielin pulitettiin
kolmekymppiä siitä omasta mukavuudestamme.
Tarkoitus oli mennä syömään äitienpäivän ateria
vielä ennen lähtöä johonkin tavernaan, mutta
lounaaksi nautittu feta-kinkkupiirakka olikin
niin tuhtia tavaraa, ettei kummankaan tehnyt
mieli enää enempää pömppöänsä kasvattaa.
No - kaikki reissut loppuvat aikanaan ja kotiin
on palattava laukkujaan purkamaan. Sepä onkin
reissaamisen kaikista kurjin osuus!
11.5.2014
No tulihan se sieltä - kaatosade!!! Vaikka
sontikat olivat mukana aamupäivällä, kun
aiottiin mennä Vanhaan kaupunkiin pyörimään, oli
ihan pakko luovuttaa ja paeta sadetta sataman
kuppilaan. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla -
kirjaimellisesti - ja terassin markiisikatto oli
räjähtämäisillään veden painosta. Niinpä kuppilan henkilökunta
luotsasikin meidät uuteen paikkaan ravintolan
lasiterassille, jossa säilyimme jotenkin
kuivina.
Iltapäivällä pystyttiin nauttimaan jo lounasta
omalla parvekkeella mukavassa
auringonpaisteessa. Iltakin oli mukavan lämmin,
kun navakka tuuli oli tyyntynyt. No joo - kyllä
täältä jo joutaa lähteä kohti kotimaan
kevätiltoja!
Päivän kuvat
10.5.2014
Joskus vaan käy niinkin mukavasti (tai
kurjasti), etteivät sääennusteet pidäkään
täsmälleen paikkaansa. Nyt kun eilispäivän
sateisiin ja tuuliin oli varauduttu hakemalla
evästä edellisenä päivänä Lidl´istä ja asennoiduttu
viettämään päivää sisätiloissa lueskellen, eivät
sateet sitten tulleetkaan meitä häiritsemään.
Heti aamupäivällä hupparit niskaan ja Vanhaan
kaupunkiin katuja risteilemään - kyllästyyköhän
noihin sokkeloihin ikinä? No sen hupparin
olisi ihan hyvin voinut jättää hotelliin pölyä
keräämään - sitä sitten joutui kaupungilla
lanteillaan roikottamaan.
Sellainen kotiin vietävä tuliainen, jota ei
saa mistään muualta kuin Rodokselta, oli ihan
pakko poiketa hakemaan "Vävypojasta". Reppuun
sujahti pullo
Kahviouzoa,
ouzoa ja Alexander-konjakkia.
Sadepäivän lounaaksi varatut, mikrossa
lämmitettävät mousaka ja pastitsio, syötiinkin
sitten omalla aurinkoisella parvekkeella vähissä
vaatteissa (eihän meitä kukaan sieltä
parvekkeelta bongaile). Että sellainen
sadepäivä se..........
Päivän kuvat
9.5.2014
Vaikka lomaa on monen monta päivää jäljellä,
alkaa se kotiinlähtökin kummasti kummittelemaan
mielessä. Lomailun luonne muuttuu tästä päivästä
lähtien, kun käytiin eilisiltana luovuttamassa
laina-auto takaisin vuokraamoon. Kaiken lisäksi
tälle päivälle on luvassa rankkoja sateita ja
tuulia, joten täältä ostetuilla sontikoilla
taitaa sittenkin olla käyttöä.
Eilinen saatiin sentään vielä viettää auringosta
nauttien Tsambikan rannalla, josta löydettiin
oma rauhallinen paikka vielä rakenteilla olevan
tavernan tuntumasta.
Päivän kuvat
8.5.2014
No eipä meillä aiemmin ole jalkoja bensalla
pesty! Nyt oli pakko keksiä konsti, jolla jonkun
mönjän tahrimat jalat saada puhtaaksi, ettei
oltaisi levitelty sitä mustaa töhnää pitkin
huushollin lattioita. Mainostaulu tienvarressa
kuulosti lupaavalta "Agathi - golden sand beach"
- siispä sinne muutamaksi tunniksi rannalle
lueskelemaan. Paikka näytti ensikatsauksella
luojan hylkäämältä vain muutamine
aurinkotuoleineen, mutta olikin sitten ihan
mainion rauhallinen ja miellyttävä. Tavernoja
oltiin vasta uusimassa ja paikkoja
kunnostamassa. Hienolla vaalealla hiekalla oli
mukavaa välillä talsia, mutta siinäpä piilikin
pieni yllätys! Vasta rannalta lähtiessä
huomattiin, että jalkapohjissa ja myös
sandaaleissa oli isoja tummia öljymöykkyjä,
joita ei saanut pois hankaamalla. Ei niitä
siellä hietikolla ollut mitenkään havaittavissa.
Matkalla käytiin ostamassa huoltoasemalta puoli
litraa bensaa, jolla saatiin kaupan pihassa
liuoteltua töppösemme taas ihmismäiseen kuntoon.
Päivän kuvat
7.5.2014
Hieno päivä!! Pilvetön kirkas taivas - tästä
herkusta kannattaa nauttia, niin kauan kuin tätä
riittää (ennusteen mukaan ei kovin moneksi
päiväksi). Vihdoin pääsin toteuttamaan haaveen
Dionysoksen rantatuolissa kellimisestä, kun olin
sen joskus ohi ajettaessa bongannut. Mereltä
puhaltava viileä tuuli pakotti kuitenkin jo
parin tunnin lekottelun jälkeen vaihtamaan
paikka saaren itärannalle - juuri kun olin
saanut lukuotteen Ruandan kansanmurhasta
kertovasta kirjastani (jo on frouvalla
lomalukemiset!!!!).
Mukava, perikreikkalaistyylinen lounaspaikka
löytyi Tsambikan rannalta. Ihan mukava mesta
tähän aikaan vuodesta, kun pitkä
hiekkaranta ei vielä ole pakahtumaisillaan
turistimassoihin - hui!! minkähän laista täällä
mahtaa olla kesä-heinäkuussa?
Päivän kuvat
6.5.2014
Aih ja voih - sataa, sataa, sataa ja tuulee!
Ja frouva se on lähtenyt liikenteeseen
laukussaan pitkiä iltamekkoja ja muita
rantahepeneitä. Ei edes villatakkia tullut
matkaan, eikä tietenkään sontikoita tai muita
sadekamppeita! No onpahan ihan sopiva päivä
lähteä etsiskelemään jotain tähän ilmastoon
sopivaa vaatekappaletta. Kun puoli kaupunkia oli
ajeltu ja haettu sontikoita, löydettiin hotellin
kulmalta basaari, josta mukaan tarttui
ensimmäiseksi ....RANTAMEKKO!! No löytyihän
sieltä sitten ne sontikatkin ja tarpeeksi suuri
lämmin huppari. Ja eipä aikaakaan, kun pilvet jo
hajosivat ja aurinko lämmitti tienoon! No
luvassa on paskamaista keliä loppuviikolle,
joten niitä sontikoita ja lämmintä vaatetta
vielä tarvitaan!
Samalla reissulla piipahdettiin Lidl:iin jotain
vihanneksia (ja juomia) hankkimaan. Ja eiköhän
vaan ystävällinen kreikkalainen miesasiakas
kiinnostunut meistä turisteista. Puhui
selkokielistä englantia (melkein kaikki täällä
puhuu suomea!!!) ja kertoi ihan uskottavasti
olevansa sairaalan fysioterapeutti. Halusipa
vielä viedä meidät jonnekin kahville! Mitenkään
en osaa kuvitella, että siinä joku IsoPahaSusi
olisi ollut houkuttelemassa Punahilkkaa
mihinkään vaaralliseen seikkailuun! Nämä nyt
vaan sattuu olemaan tällaisia (on vanhaa
kokemusta asiasta)!!!!
Päivän kuvat
5.5.2014
Jo ennen silmien auki saamista alitajunta
rekisteröi ulkona ulvovan tuulen. Verhojen
raosta kurkistaessa tuulen voimasta miltei
maahan taipuvat puut ennustivat, ettei
tänäänkään rynnätä aamulenkille, eikä syödä
parvekeaamiaista.
Onneksi on auto käytettävissä, jolla voi lähteä
onnea etsimään, jos kaupungin ilmasto ei satu
miellyttämään. Ollaan me vähän hulluja!!!!
- sitä onnea kun oli taas tavoiteltava pitkän
matkan päästä saaren eteläkärjestä, kun
muutakaan sopivan tuuletonta paikkaa ei matkan
varrelle osunut. No enpä siitä onnesta nyt
tiedä, mutta ihan mukava päivä saatiin
rakennettua hiekkamonttulounaineen.
Illalla jaksettiin vielä kömpiä vastatuuleen
Danish Corneriin, jossa syötiin herkkuja
buffet-pöydästä oikein pitkän kaavan mukaan.
Ihan uskomattoman edullinen ja herkullinen
illallinen! Kun eilen maksettiin illallisesta 35
euroa (1 leipäannos + 1 tsatsiki + 1 makaroni
pastitsio + 1 leftiko + lasi viiniä ja 2
olutta), saatiin tänään kunnon runsas illallinen
kaikkine alkupaloineen + 2 olutta + 1 karahvi
punaviiniä + jälkiruokajuomat 30 eurolla. Ja
ruoan tasossakin ihan huumaava ero
-käsittämätöntä!!!!
Päivän kuvat
4.5.2014
Piipahdus parvekkeelle aamutuimaan todisti,
ettei kaikkea toivomaansa voi aina saada, kun
navakka puhuri pyyhkäisi viimeisetkin unihiekat
silmäkulmista. ja taivaalla möllötti likainen
pilvirätti kaupungin yllä. Ei puhettakaan
mistään parvekeaamiaisesta! Aamulenkkikin
päätettiin jättää väliin ja hoitaa päivän
liikunta-annos Lindoksen kujilla kiipeillen.
Vaikka oltiinkin varhain liikkeellä, olivat
linnoituksen parkkipaikat revetä autojen
paljoudesta ja oppaiden perässä taapertavat
turistit kansoittivat ajoväylät. YÄK ja HYI!!!
Mitenkään ei innostanut liittyä joukon jatkoksi.
Yhteistuumin jätettiin linnoitusreissu taas
tuota tuonnemmaksi ja suunnistettiin kohti
saaren eteläkärkeä Prasonisiin, jossa yllättäen
olikin mitä mahtavin rantakeli. Aurinko paistaa
rökitti kirkkaalta taivaalta ja tuuli puhalteli
juuri sopivasti. Kun rantatuoleja ei ollut
tarjolla, rakensi kätevä "self-made-man"
perseenalustat rannalta kerätyistä muutamasta
laudanpätkästä. Jopas olikin nautinnollista
mussuttaa rannan puodista ostettuja eväitä.
Päivän kuvat
3.5.2014
Paistaa, pilveilee, paistaa, pilveilee!!!
Niin kuin odottaa saattaa, on säätila näillä
kulmillakin tähän aikaan vuodesta vähän
epävakainen. Pääasia, ettei sada kaatamalla -
eikä turisti tietenkään toivo yhtään
minkäänlaista vesikuuroa niskaansa.
Suurin odotuksin tehtiin laukkuun eväät ja
ajeltiin Ladikon rannalle, jossa löydettiinkin
mukava yksinäinen poukama päivän viettoon. No
tunti sitä autuutta kesti. Jälleen oli pakattava
varusteet kassiinsa viileän tuulen ja paksun
pilviverhon takia. No eipä hätää - onhan
sisämaassa monta pientä kylää vielä näkemättä -
siis autoon ja sinnepäin ajelemaan. Nippa-nappa
vältin kartanlukijana jyrkälle vuoristotielle
sotkeutumisen - kesyjä olivat mäet
valitsemallani reitillä. Mies sai rauhassa
katsella kaihoten korkeita vuoren huippuja,
jonne en halunnut lähteä pyörimään.
Päivän kuvat
2.5.2014
Veikkaan, että harva kykeni tänä aamuna
lähtemään aamulenkille, jos ei kivistävän pään
takia, niin ainakin kotimaan ikävän vappukelin
vuoksi. Meillä täällä Rodoksella oli aamulla loistava auringonpaiste,
joten yli tunnin kävelylenkki hiljaisessa
kaupungissa onkin hehkutuksen paikka.
Jotenkin piti meidänkin yrittää virittää
vapputunnelmaa, kun ei täällä missään kaduilla
näy ilmapallojen ja serpentiinien roskaa. Niinpä
ajeltiin pois kaupungista Kamiroksen rannalle
vappulounaalle. Pari tuntia ehdittiin olla jopa
auringon paisteessa rantatuoleissa, mutta sitten
taivas vetäisi verhot kiinni ja paksu pilviverho
peitti taivaan. Onneksi - en varmaan olisi itse
tajunnut lähteä rannalta käräyttämättä ihoani.
Tavernassa ihmeteltiin viereisen
pöydän ruokamäärää, kun omat salaatit ja leivät
riittivät täyttämään meidän vatsat ähkyksi asti.
Miten voi syödä niin paljon ja pysyä silti
hoikkana? Eikä pari tuopillista olutta näyttänyt
mitenkään moottoripyörän selkään nousemista
haittaavan - itse sulateltiin sitä yhden
tuopillisen alkohuurua rantatuolissa kyyhötellen.
Päivän kuvat
1.5.2014
Ihanaa!! Tämän matkan pakollinen vuoristoreissu
tehty, eikä sinne sykeröteille enää palata
rattia vääntämään. Miehellä ei tietenkään olisi
mitään uusintareissua vastaan, mutta itse
kyllästyn jo varttitunnissa ihailemaan tien
jyrkkiä mutkia ja alapuolella ammottavia
rotkoja. Onhan ne maisemat huikaisevia turkoosin
sinisine rantoineen, mutta usean tunnin
katselemisen jälkeen niihinkin alkaa turtua.
Vappuaaton lounasta ajateltiin nauttia jossain
rantatavernassa matkan varrella. Monolithoksen
linnakkeelta laskeuduttiin komean taverna- ja
beach-kyltin houkuttelemina alas rantaan, kun
pieni nälkä alkoi jo kurnia vatsanpohjaa. Turha
reissu!!! Oli siellä joskus ollut kyltistä
päätellen kanttiini - nyt paikka näytti Luojan
hylkäämältä muinais biitsiltä. Onneksi ei
tarvinnut palata samaa vuoristotietä takaisin,
vaan muutaman kymmenen kilometrin ajon jälkeen
oltiinkin taas - yllätys yllätys -
LINDOKSELLA!! jossa nälkäiset ihmispolot saivat
sielun- ja ruumiinravintonsa rannan
Dolphins-tavernassa.
Vappuaaton illallinen suomalaiskuppilassa olikin
jo toinen juttu........
Päivän kuvat
30.4.2014
Jo kotimaasta lähtiessä päätettiin noudattaa
reissun aikana ainakin yhtä terveellistä
tapaamme ja niinpä kipaisimme aamulenkille
Vanhaan kaupunkiin. Heti hotellista
ulospäästyämme meitä vastaan marssi viemärin
kannen alta torakka-armeija, jollaista en ole
eläissäni nähnyt!!!! Hui - isoja 3 cm:n
mittaisia torakoita ryömi luukun alta kymmenittäin. No
nehän kuuluvat tänne etelän oloihin
luonnollisina lisukkeina, kunhan eivät kiipeä
meille ylös toiseen kerrokseen!
Aamun hiljaisessa Vanhassa kaupungissa osuttiin
"Vävypojan"
kulmille ja sieltähän Jorgos jo oveltansa huuteli
huomenensa ja houkutteli sisälle pienille kopsuille - onkohan kahvi-ouzo sitä terveellistä
aamulenkkijuomaa?
Iltapäivää vietettiin Lindoksen aurinkorannalla.
Itse linnoitukseen mennään käymään myöhemmin.
Edellisiltä reissuilta muistuivat mieleen
Pefkoksen rannan maukkaat täytetyt ohukaiset,
joita aiottiin mennä lounaaksi nauttimaan, mutta
paikka oli joko lopetettu tai kiinni. Onneksi
vain minun verenpaineeni nousi, kun huippujyrkkä
mäki rannasta oli tultava ylös peruuttamalla -
kuski pysyi sentään viilipyttymäisen
rauhallisena.
Kun teillä siellä kotomaassa kansa juhlii
Vappua, me vanhat varikset täällä Rodoksella
ehkä nostetaan kuohuvat parvekkeella - siinäpä
sitä vappuriehaa onkin kerrakseen.
Päivän kuvat
28.4.2014
Kun ostaa viime tingassa äkkilähdön, ei ole
syytä odottaa hienoa sviittiä merinäköalalla,
vaan jo lähtiessä on sopeuduttava ajatukseen,
että seuraavat viikot elellään pienessä
hellahuoneessa pihan perällä. No kun ei siellä
hotellihuoneessa kumminkaan paljon aikaa
vietetä, ei muulla ole niin suurta merkitystä,
kuin että on tarpeeksi hyvä sänky, että voi
nukkua makoisat unet jaksaakseen sitten taas
päivällä sauhuta pitkin saarta.
Ihan uskomaton onni meitä nyt tällä reissulla
kohtasi, kun saatiin kulmakaksio, jonka pitkä
parveke ulottuu kahdelle sivustalle. Kyllä nyt
on mukavaa katsella merelle aamiaisella ja juoda
ilta-ouzot Casinon puoleisella partsilla.
Pienellä tuunaamisella kaksiokin tuntuu nyt ihan
kodikkaalta, vaikka keittiö onkin lilliputti
kokoa.
Päivän kuvat
|
