28.11.2017

Kaikki loppuu aikanaan - ainakin tämä Teneriffan loma vetelee nyt viimeisiään. Tämän räkätaudin loppuminen ei vain osoita hiipumisen merkkejä, hemmetin sitkeää sorttia tuntuu olevan. No jospa ne elimistön pöpöt sitten säikähtävät, kun ne pohjolan pakkasiin lennätetään! Eniten tässä tilanteessa harmittaa, että aamulenkit on pitänyt jättää väliin. Jo pienellä matkalla jalkoja laahustaa, kuin niissä olisi tonnin punnukset. Eipä liene keuhkojen hapenottokyky kohdallaan - ei!

Jaksettiin sentään eilisiltana laahustaa puolen kilometrin päähän pirssiasemalle, kun oltiin menossa Americasin puolelle illalliselle Astan ja Markun kanssa. Tänään vietetään koti-iltaa matkalaukkujaan pakkaillen. Pakastimessa odottaa uuniin laittamista taikinakuoreen piilotettu lohi, jota sitten nautitaan omalla parvekkeella  loman viimeistä iltaa fiilistellen.

Päivän kuvat

27.11.2017

Kumpi on mukavampaa - katsella telkkaria kotona omassa sängyssä isolta näytöltä vai istua parvekkeella ja tihrustaa tv-ohjelmaa iPadin pienestä ruudusta? Eikä ulkomailla voi edes katsella kaikkia ohjelmia, joita kotona voi hakea Elisa-viihteestä ja Areenasta. "Pitääkö olla huolissaan" ja "Haluatko miljonääriksi" alkaa olla jo katseltu, joten kyllä täältä joutaa jo lähteä kotia kohti.

Onhan meillä tietysti huoneistossa oikea telkkarikin, josta löytyy englanninkielinen kanava, mutta vähänpä on sitä katseltu. Jotain kokkiohjelmaa eilen katselin tässä fläppärin ääressä istuessani. Useimmiten sieltä kuunnellaan musiikkikanavaa, joka suoltaa "Espasitoa" ja muita nyt niin muodissa olevia espanjalaisia suosikkeja. Kun autoradiosta tulvii vielä samat kappaleet tajuntaan, niin ei ole ihme, että pääkopassa alkaa olla tungosta noiden kappaleiden soinnin osalta!

25.11.2017

PILVINEN  PÄIVÄ!!!!  No eihän se täällä paljon tahtia haittaa, kun lämpötila huitelee kuitenkin 28 asteen lukemissa! Kotona lorvittiin pitkälle iltapäivään, kun siivoojakin älysi pysyä poissa aamupäivällä.

Leppoisasti ajeltiin lähiseudulla ja katseltiin elämänmenoa tällaisena harmaana päivänä. Paljon oli väkeä liikkeellä, kun rannat eivät houkutelleet tänään väkeä puoleensa. Käytiin Los Gigantesissa ihailemassa ihan tuttuja jylhiä maisemia. Ajateltiin mennä hetkeksi vakio paikkaamme Fonsaliaan lueskelemaan, mutta taivas tiputteli ihan harvakseltaan pisaroitaan, niin että haaveeksi jäi sekin. Piipahdettiin Playa de San Juanin kaupunkiin rantakatua katselemaan, mutta kova tuuli ajoi meidät tiehemme sieltäkin. Las Galletasissa onnistuttiin jopa syömään eväät rannalla, kun ei välitetty muutamasta niskaan putoilevasta pisarasta.

Sellainen kotiseuturetkipäivä meillä tänään lauantaina.

Päivän kuvat

24.11.2017

Juuri kun alkaa tuntua, että on solahtanut tähän teneriffalaiseen elämänmenoon, alkaa takaraivossa kummittelemaan jo kotiinlähtö! HUI - voi olla taas melkoinen shokki se, ettei aamiaispöydässä tarvitakaan aurinkolaseja. Täällä on melkein pakko laittaa ne silmille, kun viereinen vitivalkoinen rakennus kylpee kirkkaana aamuauringossa ja näkyy silmäkulmasta aamiaispöytään.

Melkoisen luottavaisia (sinisilmäisiä) ollaan ihmisiin, kun tänään viimein löydettiin yhdestä ostarista jonkinmoinen kellojen myyjä, jolle jätin oman kelloni patterin vaihtoa varten. Mitään kuittia ei tullut vaadittua, eikä hintaa kyseltyä. No huomenna sitten selviää, onko minulla sitä vanhaa kelloa ollenkaan, vai pitääkö alkaa etsimään uutta ajannäyttäjää. Sen homman jätän suosiolla kotimaahan, jos tämä homma pissaa kintuille!

23.11.2017

Kun viimeinen lomaviikko alkoi, päätti aikarautani alkaa jarruttamaan ajankulua ja lakkasi toimimasta. Nyt on parina päivänä yritetty turhaan etsiä kelloliikettä muutamasta ostarista, että saisin kellooni uuden patterin. Toinen toistaan hienompaa merkkitavaraliikettä on kauppakeskukset pullollaan, mutta yhtään kellokauppaa ei olla vielä niistä bongattu. No onpahan loppulomaksi jokin projekti, johon paneutua aikansa kuluksi!

On se tuo luonto sitten tarkoituksenmukainen. Tänään omalla vakio aurinkokalliollamme katseltiin merestä kohoavia, mustia kivitötteröitä, joita mahtavat mainingit paiskoivat. Juuri ja juuri silmä pystyi erottamaan kallioilla kiipeileviä isoja rapuja, jotka nekin olivat väriltään mustia. Samoin aurinkomatolleni puikahti kantapäitteni takaa iso MUSTA kekko. Onneksi istui tuolilla, enkä sillä matolla! Meistä kumpikin, se kekko ja minä, oltiin varmaan yhtä säikähtäneitä. Se kekkokaan ei meinannut osata lähteä siitä karkuun mihinkään suuntaan.

22.11.2017

On minulla solidaarinen mies! - kehitti itselleen nuhan, ettei minun tarvitsisi ihan yksikseen räkiä. Onneksi tämä minun tautini tuntuu olevan jo laimenemassa.

Eilisiltana istuttiin Astan ja Markun kanssa aperitiivilla meidän parvekkeella, josta lähdettiin illalliselle siihen meidän kotikulmille. Lienee nuhainen päivä ottanut sen verran koville, että kaaduin sänkyyn heti kotiin palattua. Pitkät yöunet tulikin vietettyä Nukku-Matin seurassa kertaakaan heräämättä. "Uni paras lääke on".

Päivän kuvat

21.11.2017

Eilisaamuna oli aamulenkki jätettävä ihan suosiolla väliin, niin kehno oli olo herättyä. Nyt alkaa vähän jo helpottaa, kun käytiin eilen apteekista rohtoa tähän hirvittävään yskään. Eipä tarvinnut pitkään selittää, millä asialla siinä liikuttiin - heti kun avasin suuni ja yritin pihistä, että yskänlääke olisi nyt paikallaan, arvasi myyjä mistä oli kysymys. Ihme, että jaksoin sentään lueskella rannalla pari tuntia. Illalla en halunnut lähteä mitään ruokapaikkaa haeskelemaan, joten kotiuunissa mies paisteli illalliseksi "canelloonit". Ruokahalun kanssakin on vähän niin ja näin!

Päivän kuvat

20.11.2017

Silmistä tirisee vesi ja nenänpäässä on tippa, yskänkohtaukset on viedä hengen - no eihän tämä ole vielä mitään, kun ei kuumekaan ole vielä noussut. Turhaa on aikuisen ihmisen valittaa, kun on melko varmasti itse aiheuttanut taudin hikeään tuuletellessaan. Luulisi jo tähän ikään varttuneena osaavansa nämä hommat! Tai voihan tämä olla joku teneriffalainen virus, johon ei kotimainen flunssarokotus tepsi. Mene ja tiedä - paskamainen on tauti!

"Modo program accion tpms de neumaticos activo" näin kertoi auton tietokonenäyttö. Kiva - espanjankieli ei taivu kummallakaan ihan tälle tasolle, joten otettiinpa googlen kääntäjä avuksi. Jostain rengaspaineistahan tuo tuntui valittavan. No onneksi ongelma oli yön aikana poistunut ihan itsestään, eikä sen ongelman kanssa tarvinnut lähteä apua hakemaan.

18.11.2017

Oma vika - se kuuma rommitoti  jäi vielä eilen illalla nauttimatta, joten heräsin yöllä klo 0:33 ja olo oli todella tukala, kun hengitys ei kulkenut normaalilla tavallaan. Kolme tuntia siinä yritin piehtaroida unta hakien. Pakko oli nousta istuvaan asentoon ja nojata sängyn päätyyn. Hyvä niin - olin nukahtanutkin siinä pariksi tunniksi.

Astan ja Markun kanssa oli sovittu, että lähdetään viikonloppuretkelle saaren ympäri. Korvat meni lukkoon flunssan takia korkeita vuoristoteitä ajellessa. Yllätys, yllätys - saatiin parkkipaikkakin Garachicosta,  jossa käytiin merivesialtaita ihastelemassa. Mukavaa päivää vietettiin lounastaen Puerto de la Cruzissa ja käväistiin vielä paluumatkalla Santa Cruzin satamassa katselemassa komeita öljynporauslauttoja. Kun hiekkarannat tällä saarella ovat väriltään mustia, löytyy täältä saaren pääkaupungista aito vaalea hiekkaranta, johon hiekka on rahdattu Afrikasta. Rannalle ei jääty löhöilemään, vaan tyydyttiin katselemaan muiden paistattelua rantakadulta käsin.

Päivän kuvat

17.11.2017

Pieni flunssan poikanen nostelee päätään, kun olen ollut huolimaton ja hikisenä jäänyt istuskelemaan (nautiskelemaan) ristivetoon. Keksittiin tuulettaa kämppää jättämällä ulko-ovi ja parvekkeen ovi selkosen selälleen. No nythän päivä oli viileämpi (+23 astetta), eikä tuulettamiselle ollutkaan mitään tarvetta. Makuuhuoneessa on ilmastointi, jota on käytetty hyvin vähän, kun avattava ikkuna riittää ihan hyvin viilentämään huoneen yön aikaan. Kuuman rommitotin nauttiminen on harkinnassa!

16.11.2017

Uskomattoman paljon on viihdytty iltaisin omassa luukussa ja laitettu itse illallista - siis mies on kokkaillut ihan siedettävän hyviä pöperöitä, joita on haettu Lidlin pakastealtaasta. Kyllä täällä on ehdottomasti paremmat valikoimat Lidlissäkkin, kuin meillä kotona. Aina löytyy jotain mielenkiintoista, jota voi laitta omassa kotiuunissa tai paistella liedellä. Naapurustokin tuntuu harrastavan kokkausta omissa luukuissaan, kun illan tullen parvekkeelle leijailee ihana valkosipulin paistamisen tuoksu.

Eilen illalla tehtiin rutiiniin kuitenkin poikkeus ja hurautettiin pirssillä Americasin puolelle syömään ystävien Astan ja Markun kanssa.

Päivän kuvat

15.11.2017

Pilvinen päivä!!!  Eipä tuosta ole haittaakaan, kun lämmintä piisaa, eikä taivas tiputtele kyyneleitään. Onneksi minulla on tuo oma personal-trainerini, joka ei jätä aamulenkkiä väliin ja saa minutkin lähtemään mukaan, vaikka yritän piipittää, että siellähän saattaa ruveta satamaan ja tuulikin voi yltyä puhaltelemaan. Onhan se mukavaa, kun samat ihmiset tulee vastaan aamuisin - kiinalaisryhmäkin moikkaili jo tänä aamuna, kun liki kaksi viikkoa on samaa merenrantaa tallailtu. Pitäisiköhän mennä mukaan heidän aamujumppaansa, jota on ollut hauskaa katsella vähän kauempaa?

14.11.2017

Tervehdys tuolta moottoritien ruuhkasta - taas viihdytettiin itseämme viimeisen päälle istumalla muutaman kilometrin matkaa yli puoli tuntia! No onhan se ihan mukavaa katsella auringonlaskua auton etupenkiltä, kun Lidlistä ostetut eväät ovat takakontissa ja vatsa kurnii nälkäänsä. Jospa siinä vaikka muutaman gramman ehtisi laihtumaankin!

Nyt toimii - siis huoneistossa sijaitseva WIFI toimii. Mies kävi aamulla valittamassa asiasta ja eipä aikaakaan, kun ovikello soi ja kätevä korjausmies kävi laittamassa boxin kuntoon. Tekisipä mieli koputtaa maalaamatonta puuta ja huokaista rukouksen poikanen tuonne yläilmoihin, että se myös pysyisi pystyssä!

Olipa outo ilmiö, frouva oli se, joka halusi lähteä pois rannalta tänään tunnin oleskelun jälkeen. Taivas meni paksuun pilveen ja viileä tuuli puhalteli paljaaseen nahkaan. No ilmiö meni pian ohi ja niinpä tallusteltiin toiselle rannalle vielä yhdeksi tunniksi.

Päivän kuvat

13.11.2017

Uskomatonta - nettiyhteys katosi viisi päivää sitten, eikä sitä ole saatu kuntoon vieläkään. Reteesti mainostavat esitteessään, että ovat ensimmäinen ja ainoa majatalo Los Cristianosissa, joka tarjoaa ilmaisen wifin kaikissa huoneissaan. Vähän kiukuttaa, kun ei voida katsella telkkaria iPadista - puhelimen verkkoyhteys ei siihen tarkoitukseen sovellu.

Kahdestaan vietettiin täällä eilen isänpäivää rannalla lueskellen. Käytiin sentään "The Surrey Arms"-ravintolassa illallisella isänpäivän kunniaksi. Eipä tuntunut ollenkaan, että ollaan Espanjassa, pikemminkin tunnelma oli hyvin brittiläinen. Taidettiin olla paikan ainoat "ulkomaalaiset", kun omistajarouvakin tuli kysymään, mistä päin maailmaa me on tultu.

Ravintolan ruoka oli erinomaista. Eipä ole ihmekään, että paikka on niin suosittu, että pöytävaraus on suositeltava, jos aikoo sieltä vapaan pöydän saada. Kun oltiin jo seitsemän aikaan pöytää kyselemässä, onnistuttiin juuri ja juuri pääsemään sisään.

Päivän kuvat

12.11.2017

Jos jotain positiivista voisi eilisestä päivästä hakea, niin lista jää ikävä kyllä kovin lyhyeksi. Suuri ihmetyksen aihe meille oli, että siivoja oli käynyt ja tiskannut jopa altaaseen jääneet tiskit.

Kovin oli lyhyt meidän muisti, kun edellisenä viikonloppuna manailtiin parkkipaikansaantia täysille rantapaikoille. Miten keksittiinkään lähteä Garachicoon päivää viettämään? Haaveeksi jäi - ei niin ainuttakaan parkkispaikkaa onnistuttu löytämään. Sama kokemus joka puolella rantoja - turhaa saatiin ajella evästelypaikkaa hakemassa. Valtavasti autoja pyöri parkkipaikkaa hakemassa. Olisikin ollut viisainta jättää homma sikseen ja palata kotiin nuolemaan haavojaan - jälkiviisaus kun on sitä parasta viisauden lajia! Niinpä tökättiin itsemme rumaan, hiljaiseen Caletan kylään, jonka rantatöyräälle nousin kurkkimaan sopivaa oleskelusoppea. Mies siinä jäi hiomaan autolle parkkipaikkaa, mutta voi!!! - korkea, huomaamaton kadunreunan palkki naarmutti auton etuovea! No sehän on vaan peltiä ja siitä selvitään autovakuutuksen tuhannen euron omavastuuosuudella! ELÄMÄ  ON!!!!!

11.11.2017

Uskomatonta - tuntui melkein kuin oltaisiin Thaimaassa! Tienvarsimainokset ovat houkutelleet uuteen "SIAM MALL"-kauppakeskukseen, joka todellakin on stailattu thai-tyyliseksi. Kun lämpötilakin huiteli eilen liki thaimaan lukemia, oli tunnelmakin miltei aidon thaimaalainen. Kierreltiin siellä kauppakeskuksen käytävillä hienoja merkkitavaraliikkeitä katselemassa, mutta yhteenkään putiikkiin en sortunut astumaan.

Milloinkahan saan tämänkin sepustuksen siirrettyä verkkoon, kun se pahuksen nettiyhteys ei vieläkään toimi! Kaiken kukkuraksi on nyt tänä aamuna tuo paikallisen operaattorin 3G-verkkokin niin heikko, ettei yhteys puhelimen kauttakaan jaksa toimia. Niinpä siirryttiin suosiolla kivikauteen ja ostettiin aamulenkillä käydessämme Iltasanomien paperinen versio.

Nyt, kun keksittiin tulla parvekkeelle kaikkine vehkeinemme, saatiin nettikin jotenkuten pelaamaan!

Päivän kuvat

10.11.2017

Eipä kovin kauan saatu riemuita hyvin toimivasta nettiyhteydestä! Eilisaamuna ei yhteys talon verkkoon enää onnistunutkaan, eikä sitä ole vieläkään saatu korjattua. Respan tiskiin on liimattu lappu, jossa pahoitellaan tilannetta, mutta kovin on lepsua touhua, kun sadat ihmiset joutuvat odottamaan yhteyden korjaantumista päiväkausia. Onneksi meillä kummallakin on premium-puhelinsopimus, jonka kautta voidaan käyttää nettiä. Onhan sitä eletty aikoja, jolloin netistä ei ollut tietoakaan ja telkkariakin katseltiin vain hotellin aulatiloissa!

Päivän kuvat

9.11.2017

Eilisiltana otettiin pirssi ja hurautettiin viereiseen Amerikasin kylään ystäviä tapaamaan ja illastamaan. On sinne sen verran matkaa, ettei viitsitty lähteä pyhäkamppeissa kävellen matkaa taittamaan. Eikä taksilla ajelu täällä kalliiksi tule - kuusi euroa ei ole mielestäni kovin paljon monen kilometrin matkasta.

Kyllä kannatti lähteäkin merta edemmäs kalaan, kun ravintolan listalla oli suurta herkkuani - grillattuja sardiineja! Vain yhden kerran on oltu syömässä tässä lähistön kuppilassa,  jonka valkosipulikana ei mitenkään vastannut odotuksia - kanaliemessä kelluvat kanapalat eivät maistuneet juuri miltään.

Päivän kuvat

8.11.2017

No johan sattuikin mukavasti - aamulenkin varrella, ihan tuossa kymmenen minuutin kävelymatkan päässä on suuri tori (basaari)! Siitäpä koukattiin eilisaamuna hakemaan frouvalle aamulenkkipusukkaa, jossa kanniskella kännykkää ja hikinyhryä. Sen verran ehdin tarjontaa silmäillä, että sinne on palattava joku aamu pikkumekkoa ostamaan. Aamuhetki onkin parempi ostosten tekemiseen kuin lähteä iltapäivällä hikisenä ja väsyneenä torin ruuhkaan pyörimään.

Kun illansuussa palaillaan rantareissuiltaan, on otettava letkeän rento asenne liikenteen ruuhkassa istumiseen. Kello 16 jälkeen ruuhka moottoriteillä on mahtava ja eteenpäin liikutaan kävelyvauhtia. No mihinpä lomalla olisikaan kiire?

Päivän kuvat

7.11.2017

Kylläpä otti lujille tuo rantatuolien löytyminen, eikä nämä nyt hankitut jakkarat sieltä mukavimmasta päästä ole, mutta pakkohan niihin oli tyytyä, kun muutakaan ei ollut tarjolla.

Elämä alkaa asettua uomiinsa ja mukavaa on lähteä aamulla ulos ympäristöä tutkimaan pikkumekossa. Tunnin lenkki rantabulevardilla taittuu ihan mukavasti.

Päivän kuvat

6.11.2017

Onpa mukavaa, kun päästiin taas elämään arkipäivää. Kun viikonloppuisin ovat paikallisetkin vapaalla ja kansoittamassa rantoja, on parkkipaikan saaminen todella hankalaa. Ajeltiin eilen tässä lähiseutuja ja kartoitettiin paikkoja tulevia lomapäiviä varten. Omat rantatuolit aiotaan täälläkin hankkia, kun onnistutaan löytämään putiikki, joka sellaisia kaupittelee. Eilen ei vielä onnistanut, vaikka löydettiinkin iso rihkamakauppa, jollaisesta on aiemmin tuolit hankittu. Puuhaa siis riittää tällekin päivälle!

Kuin vahingossa, pitkän kieppumisen jälkeen, saatiin autolle parkkipaikka Los Gigantesissa ja löhöiltiin pari tuntia mustalla hiekkarannalla aurinkotuoleissa. Hiekka on todella mustaa ja tekee ihmisten jalkoihin ilmaiset tatuointikuviot.

5.11.2017

Että voikin vanhaa ihmistä väsyttää tämä reissaaminen! No ehkei se ihan iän tuottamaa väsymystä ole - saattaahan silläkin olla tekemistä, että on ollut valveilla yhtämittaa yli 20 tuntia. Onneksi nyt olo on jo huomattavasti pirteämpi, kun unta tuli vedeltyä kellon ympäri.

Muuttohommat tänne Cristianokseen sujuivat normaalilla rutiinilla ilman minkäänlaisia kommelluksia. Suurinta hämmästystä herätti se, kun alettiin purkamaan matkalaukkuja niin toisen laukun sisältä löytyi lappu, jossa kerrottiin, että laukusta on poistettu lentoturvallisuutta vaarantava esine. IHME, se esine oli sytkäri, jota on kanniskeltu vuosikymmenet matkalaukussa, eikä kukaan ole vielä aiemmin sitä huomannut. Hyvä, että huomasivat, niin päästiin turvallisesti perille!

Ollaan erittäin tyytyväisiä tähän "marraskuun kotiimme" jo nyt, vaikka kokemusta on ehtinyt kertyä vasta niukasti. Ainakin netti tuntuu pelaavan moitteettomasti, kun routteri on muutaman metrin päässä telkkaripöydällä!