4.2.2024

Kerronpa nyt tämän Hua Hin-blogin viimeisenä päivityksenä rankasta kotiinpaluupäivästä. Aamulla herätys hotellissa kello viideltä. Aamiaisaika alkoi kello seitsemän, joten pullovesi sai tehdä aamiaisen virkaa. Kuudelta lähdettiin hotellin kyydillä lentokentälle, jonne on noin 10 minuutin matka. Kun lähtöselvitystä ei pystynyt uudelleen reitityksen vuoksi tekemään netissä, piti kentältä löytää Air Francen lähtötiski, jonne oli lenkkeiltävä melkoinen matka. Siellä virkailija selitti meille, että meidän täytyy mennä maksamaan viisumin ylittymisen vuoksi yhden vuorokauden sakkomaksu (yhteensä tuhat bathia ~ 26 €) ennen turvatarkastukseen menoa. Sekin vielä lakon seurausta, kun jouduttiin jäämään maahan ylimääräinen vuorokausi.

Mitään sakon maksupaikkaa ei tullut reitillä vastaan, joten päätettiin mennä suoraan turvatarkastukseen. Oltiin iloisia, että kaikki oli käynyt tähän saakka ihan näppärästi, kunnes tultiin passintarkastukseen! Heillä on käytössä nykyisin passintarkastusautomaatit, joiden on tarkoitus helpottaa kentällä useimmiten vallitsevaa valtavaa ruuhkaa. Eipä niiden automaattien läpi monikaan päässyt, vaan paikalla ollut virkailija ohjasi matkustajia passintarkastukseen virkailijoiden kopille kiemurtelevaan jonoon. Siinä sitten vierähtikin puolituntinen ja virkailija ohjasi meidät esimiehensä huostaan sen ylimääräisen vuorokauden vuoksi. Hän sitten leimasi ja allekirjoitti passit, mutta ei huolinutkaan miehen ojentamaa "tuhatlappusta". Olisihan tuo tuntunutkin kohtuuttomalta muutaman tunnin ylittymisen takia.

Air Francen lento lähti tunnin myöhässä. Kamala sählääminen matkatavaroiden kanssa, kun väki matkustaa ison käsimatkatavaralaukun kanssa ja koneen matkatavarahyllyt eivät tahdo millään riittää. Tämän yhtiön lento oli muutoin ihan hyvä kokemus, mutta 13 tunnin istuminen koneessa on ehdottomasti liikaa. Ainakin ruokatarjoilu on parempi ja runsaampi, kuin Finnairilla, joka on karsinut tarjoilustaan jopa suola- ja pippuriläpyskät.

Oma lukunsa on Pariisissa Charles de Gaullen lentoasema!! Kerran aiemmin on tultu Thaimaasta tätä kautta ja jo silloin vannottiin, ettei enää ikinä tulla tänne sekoilemaan. NO - kohtalo (lakko) päätti toisin! Koneen laskeuduttua katsottiin infotaulusta, että Finnairin tiski löytyy hallista 2D, jonne meidän piti mennä hakemaan boardingpassit. 2D-opasteita seuraamalla saatiin kävellä pitkä tovi, ennen kuin tultiin paikkaan, jossa meiltä noita boardinpasseja jo tivattiin. Onneksi matkavaraukset löytyivät puhelimesta, johon virkailija tarkoin passejamme vertasi. Samassa paikassa jouduttiin myös turvatarkastukseen. Itse jouduin kulkemaan portin läpi pariin kertaan, mutta miestä syynättiin tarkemmin. Jopa kengänpohjat tarkastettiin. Siitä sitten jatkettiin matkaa kohti hallia 2D.

Niinpä tultiin ulko-ovelle, jossa virkailija pyysi meitä odottamaan schedule-bussia, joka veisi meidät oikeaan terminaaliin. Sillä bussilla sitten huristeltiin varmaan kymmenen kilometriä, ennen kuin tuli kuulutus "terminal 2D".  Taas käveltiin tossut savuten Finnairin tiskiä etsimässä. Tiskillä oli ennen meitä kuusihenkinen kiinalaisporukka pusseineen ja nyssyköineen, joten aikaa siihenkin tuhertui. No viimein saatiin ne maihinnousukortit ja suunnistettiin kohti porttia 50.  No eipä ihan vielä päästykään sinne saakka. Yllätys, yllätys - edessä  TURVATARKASTUS!  Ja tiukka sellainen olikin! Miehen reppu joutui tarkempaan syyniin - fläppäreistä otettiin huumetestit ja reppu pengottiin. Hiki siinä jo nousi pintaan, kun koneeseen nousu oli alkamassa tuota pikaa.

Helpotus oli suuri, kun viimein istuttiin Finnairin koneessa matkalla Helsinkiin! Haaveeksi jäi kahvittelu Pariisin kentällä, kun kaksituntinen hupeni näihin rutiinisekoiluihin. Kellon matkamittari näytti, että oli kävelty vuorokauden aikana yli kuusi kilometriä ja liki vuorokausi tuohon päivän reissuun kului aikaa, kun Bangkokin hotellista kotiovelle oli kello raksuttanut 23 tuntia! Kyllä matkailu avartaa!!!

2.2.20244

Olipa hieno iltapäivä eilen, kun taksi ajoi tänne Aranta hotelliin Bangkokin keskustan kautta. Useimmiten on kuljettu kauempaa reittiä ja ihailtu Bangkokin pilvenpiirtäjiä kaukaa, savusumun läpi. Nyt saatiin katsella tuota valtavan isoa kylää ihan koko rahan edestä! Hiukan taksikuski epäröi hotellia etsiessä ja pysähtyi pientarelle navigaattoria räpeltämään. Itse avasin kännykkään "Google-mapsin", josta pystyin reittiä seuraamaan. Vähänpä meitä kaikkia nauratti, kun kahdesta navigaattorista tuli ohjeet samaan aikaan suomeksi ja thaiksi. Ja TAAS kuski halusi ottaa "foto - foto", kun nousin hotellin pihassa taksista. Onkohan näillä jokin keskinäinen kisa tai peli, että kuvaavat meitä hassunnäköisiä valkonaamoja!

Kiva huone uima-altaan äärestä saatiin onneksi myös toiseksi yöksi, eikä tavaroitaan tarvitse raahata toiseen huoneeseen kesken kaiken. Ravintolan tyttö toi tuliaismaljoina kauniit kookospähkinän "mehumaljat". Eipä ole aiemmin tätäkään tapahtunut! Kauniit on puitteet viettää tätä "pakkolomaa" ja tekee meille jopa hyvää tämä pakosta pysähtyminen..

Näistä tunnelmista saa paremman kuvan oheisista kuvista ja videoista.

Kuvasivulle

 

1.2.2024

Finnairilta tuli eilisiltapäivänä uusi reititys - lähtö Bangkokista lauantaina (vuorokautta myöhemmin alkuperäiseen aikatauluun) Tokioon, josta sitten Finnairilla Helsinkiin siten, että oltaisiin perillä sunnuntai aamuna klo 4:00 (lentoaika yhteensä 18t 40 min + 4t 25 min Tokion kentällä). Ei kuulostanut oikein houkuttelevalta lähteä lentelemään ihan eri suuntaan (Japaniin), joten katsottiin vaihtoehtoiset reittiehdotukset. Uudeksi reitiksi valittiin lento Pariisiin (Air Francella - 13t 5 min). Lentokentällä koneen vaihtoon jää aikaa 2t 45 min. Lento Helsinkiin Finnairilla 3t, perillä ollaan klo 23:00. Kyllä 12 tunnin suora lento Bangkokista Helsinkiin kuulostaa taivaalliselta tämän poukkoilun rinnalla!
 
Kun varatun taksin ja Aranta-hotellin varauksen muuttaminen vuorokautta myöhemmäksi tuntui työläältä, lähdetään tänään lähelle lentokenttää, josta varattiin yksi lisäyö hotelli Arantasta. Meille ennestään tuttu hotelli - siellä yritetään viihtyä ja rentoutua parhaamme mukaan.

 

 

31.1.2024

Tässä istutaan nyt hotellin terassilla keskiviikon iltapäivää kuluttamassa. Leuto tuuli kutreja heiluttelee ja linnut sirkuttaa palmujen lehvissä - mikäs tässä on joutilaana "paratiisista" nauttiessa! Vaikka Suomen lakkotilanne on viime päivinä mieltä askarruttanut, ei sen nyt anneta viimeistä Hua Hinin lomapäivää pilata. Finnairilta tuli juuri ilmoitus lennon peruuntumisesta ja siitä, että he ovat järjestelemässä uutta ajankohtaa. Niinpä odotellaan rauhallisesti, mitä tuleman pitää.

Lähdön tunnelmaa on ilmassa ollut jo parin päivän ajan. Toissailtana istuttiin Lean ja Ekin kanssa Patin paikassa "viimeisellä illallisella" ja eilisiltana lähtömaljoja juotiin Astan ja Markun kanssa (yllätys, yllätys) Mai Tain terassilla sen jälkeen, kun oli käyty syömässä herkullinen illallinen ruotsalaisessa ravintolassa. Pirjon ja Riston kanssa herkuteltiin thai-ruoalla "viimeisellä lounaalla" Takiabin rannassa. Siellä hyvästeltiin myös ympäristössä tutuiksi tulleet ihmiset ja rannan emäntä.

Kyllä tällä lomalla on syöty ennätysmäärä jätskiä, kun iltapäivisin on reviirillemme tupsahtanut tutuksi tullut jätskikauppias, joka on jäänyt siihen luoksemme hetkeksi juttelemaan. Yllättävän hyvin hän puhuu englantia ja kun kysyin, missä hän on kieltä oppinut, hän totesi, että "täällä rannalla". Nyt ymmärrän hänen innostuksensa meidän kanssa seurusteluun - siinäkin hän ottaa eväitä kielen oppimiseen.

 

Kuvasivulle   29.1.2024 Käytiin nauttimassa lauantaina perinteiset aperitiivit ystävien Astan ja Markun kanssa Hiltonin 17. kerroksen baarissa. Kun edellisellä cityn illallisella ihastuin Heidi's ravintolan "gordon bleu" - leikkeeseen, piti sitä samaa herkkua saada maistaa vielä uudelleen. Vilkasta iltaelämää katseltiin illan päätteeksi Mai Tai-ravintolan terassilla. Tarjoilija-tyttö tervehti meitä ihan kädestä pitäen ja istahtipa siihen meidän pöytäänkin - kertoi, että muisti meidät, kun käytiin vuosia sitten toisella "MaiTain"-terassilla. Kyllä täytyy olla todella hyvä muisti, kun turisteja istuu kuppilassa sentään tuhansia yhden kauden aikana. Sunnuntaita vietettiin muiden päivien tapaan Takiabin rannalla - huh huh - todella hikinen rantapäivä! Reippaina jaksettiin kuitenkin kävellä illalla melkein Soi94:n päähän italialaiseen pizzeriaan! Onhan ne hinnat siellä melko korkeat täkäläisen hintatason mukaan, mutta kyllä oli pizzatkin sen rahan arvoiset. Enhän minä jaksanut syödä puoltakaan omasta annoksestani - nyt on jääkaapissa herkullista välipalaa pikkunälkään meille kummallekin!   Kuvasivulle   25.1.2024 Mikä ihmeen ilmiö ilmestyi iPadin sääkartalle? Pari päivää sitten päivän suunnitelma piti aamulla päivittää uusiksi, kun jo ennen aamiaiselle mennoa ulkoa kuului kummaa rapinaa. Sadehan siellä palmunlehviä rapisteli ja sadepisarat tanssivat uima-altaan pinnalla. Aamiaisen jälkeen haettiin huoneesta harrastusvälineensä (sanaristikot ja fläppäri) ja tultiin hotellin suojaiselle terassille päivää viettämään. Kun sade sitten taukosi iltapäivällä, päästiin viemään pyykkiä pesulaan ja täytettyä sämpylää mussuttamaan läheisen leipomon terassille. Illallista jäätiin syömään suosiolla Patin paikkaan, kun sääkartalle oli illan kohdalle piirretty muutama sadepisara. Keskiviikkohan on turistien ostospäivä, kun rannan palvelut ovat kiinni. Miellyttävän pilvinen päivä lähteä tallustamaan Market Villageen vaihtamaan rahaa ja ostoksille. Haaveeksi jäi miehen paita- ja shortsiostokset ja olisin minä itsekin jonkun kivan mekon halunnut hankkia. Kovin ovat pieniä kittanoita näiden taskukokoisten ihmisten vaatteet pohjoisen komeaa rotua edustaville viikingeille. Lotus-marketin kemppariosasto toi sentään pientä helpotusta shoppailukuumeeseen. Hyllyiltä löysin tuttuja tuotteita - Maybellineä ja Niveaa. Puuteri, huulipuna, dödö ja hyttyskarkote - yhteensä 15 € - ei paha! Lounaaksi ostettiin marketista leipää, juustoa, meetwurstia ja jogurttia, joita sitten nautittiin kahvin kanssa omalla parvekkeella. Illalliselle oli aikomus mennä cityyn Astan ja Markun kanssa, mutta sääennusteessa oli illaksi piirretty parin pisaran sade, joten tapaaminen siirrettiin lauantaille. Taisi toinen niistä kartan pisaroista osua nenänpäähäni - muita pisaroita en sitten koko iltana nähnytkään. Kuivin jaloin voitiin tallustaa pyykkiä pesulasta noutamaan. Ehkä seudun muutkin turistit olivat jääneet "kotikulmille" sateen vuoksi illallispaikkaa hakemaan, kun ravintolat olivat täynnä väkeä. Löydettiin sentään yksi vapaa pöytä "saksalaisesta", josta on näköjään tulossa yksi meidän suosikkipaikka sijaintinsa vuoksi. Tänään otettiin aurinkoa pilvisellä Takiabin rannalla. Suoranaisen miellyttävä kokemus - leuto tuuli, lämmintä, muttei hikiliinoja tarvittu. Rattoisaa oli istua lounaalla rantaravintolassa Caron ja Ekin, Pirjon ja Riston kanssa. Kivaa, että lennähditte pohjolasta tänne meitä viihdyttämään Pirjo ja Risto!     22.1.2024 Kun helle huitelee yli 30 asteen lukemissa, alkaa pohjolan vaalea viikinki kaipaamaan viilentäviä tuulia. Otsansa hiessä on päivänsä kulutettava aurinkovarjon alla. Onneksi muutamana päivänä on kaakkoistuuli lempeästi tuonut pientä helpotusta rannan elämään. Jos meitä suomalaisia pidetään juroina ja ujoina eläjinä, osaa sen taidon muutkin. Meillä on rantatuolinaapurina brittiläinen pariskunta, joiden kanssa on tietysti vaihdettu normaalit "huomenet" ja "see you tomorrow:t", mutta vasta eilen (kahden viikon rinnakkaiselon jälkeen) päästiin syystä tai toisesta juttuun vähän enemmän. Ollaanhan me naiset tietysti naureskeltu näille naisellisille bikiniostoksille - hänellä jo kymmenet uudet, itselläni vain vaivaiset neljät. 🤣 Saatiinpa rannalle nyt muutakin seuraa, kun Caro ja Eki aloittivat eilen rantalomansa (kivaa kun tulitte). Eilen lounaalla ollessani tuli oma "hovihankkijani" pöytäni luokse ja toipa kuin toikin ne viikko sitten lupaamansa pinkit (aniliininpunaiset) luomukset, joiden hintakin oli jo etukäteen sovittu. Lauantai-iltana tulivat Asta ja Markku cityn hulinasta meidän rauhallisille nurkille ja käytiin illallisella saksalaisessa "German Schnitzel & Currywurs House" ravintolassa. Lea viestitteli, että ovat drinksuilla "Lanla-baarissa", joka on muuttanut uuteen paikkaan, miltei vastapäätä entistä osoitettaan. Sinnepä siis jälkkärille. Kiva oli tavata siellä paikan entinen emännöitsijä, joka kokkailee nyt ravintolan keittiössä. Tuan ja Arin kanssa sovittiin mesessä, että tullaan syömään sunnuntai-iltana "Yellow Bussiin". Tua tuli meidän hotellille, josta tallusteltiin alkuillan helteessä kanavan vartta ravintolaan, jonne sitten Ari ja Natthalak myös saapuivat. Rattoisasti kului ilta - kivaa, kun täällä on meille tuttua illallisseuraa.   Lanla-baarissa Yellow Buss       18.1.2024 Eilisiltana ajettiin taksilla cityyn. Oli sovittu ystävien Astan ja Markun kanssa tapaaminen Hiltonin aulaan, josta lähdettiin yhteiselle illalliselle. Paljon on muuttunut kolmessa vuodessa ravintolatarjonta (edellisvuonna ei käyty cityssä, kuin kerran lounaalla). Sentään muutama tuttu ruokapaikka on säilynyt entisellään. Illallispaikaksi valittiin sveitsiläinen Heidi's Restaurant, jonka "gordon bleu" on Hua Hinin paras - runsas valuva juusto tekee siitä suussa sulavan. Iltaa istuttiin vielä tutussa "Mai Tai -ravintolassa". Eipä ollut sielläkään enää vanha tuttu henkilökunta meitä viihdyttämässä.     16.1.2024 Kyllä kelpaa! Itsepalvelukulttuuriin tottuneena pohjolan asukkina täällä tuntee itsensä miltei kuninkaalliseksi. Palvelu pelaa joka paikassa. Aamupäivällä rannalle tullessa emäntä on meitä odottamassa eturiviin varaamillaan paikoilla ja auttaa rantapyyhkeiden levittämisessä paikoilleen. Kylmät soodavesipullot ilmestyvät salamana paikalle; tässä ilmastossa juomavedellä on ihan eri merkitys, kuin meillä kotona. Omista kynsistäkään ei tarvitse huolehtia - rantatuolissa leppoisasti makoillen saat manikyristin ammattitaitoisesti hoitaman homman n. 5 €:lla. Rantapäivän päätteeksi on tullut tavaksi syödä vielä jätskit. Eikä niitäkään tarvitse itse hakea - mukava nuori nainen ilmestyy paikalle noin klo 15 mukanaan kylmälaukku, jossa jätskit pysyvät tosi jäisinä. Muutama päivä sitten ostin rantakauppiaalta sähkönsiniset bikinit, joiden malliin olen erittäin tyytyväinen. Eilen sama kauppias tuli myymään samanlaisia bikinejä, mutta erivärisenä. Olisin ostanut aniliininpunaiset, mutta sellaisia hänellä ei ollut. Hän kyllä lupasi palata - nyt odotan "jännityksellä", onnistuuko hän sellaiset jostain hankkimaan. Onhan se flunssan hankkiminen näillä keleillä melkoisen helppoa! Kun istuskelee hikisellä iholla ilmastointilaitteen edessä, ei nuhalta voine välttyä! Muutaman päivän tätä vuotavaa nenää olen joutunut sietämään. Toivottavasti pieni yskä ei tästä enää pahene!   Lounas rannalla - höyrytetyt simpukat ennen syöntiä   syönnin jälkeen   13.1.2024 Jos haluaa, etteivät naapuripöydässä istuvat ymmärrä puheitasi, on parasta pitää volyymi pienellä, sillä koskaan ei voi olla varma naapurin kielitaidoista! Takiabin rantaravintolassa viereisen pöydän pariskunta kuulosti puhuvan selkeästi norjankieltä. Vaimon lähdettyä rantatuolilleen, kysyi mies meiltä selvällä suomenkielellä, mistä päin Suomea me ollaan kotoisin. Kyllä - hän oli todella kotoisin Norjan pohjoisimmasta osasta, Vardöstä. Istahtipa seuraksemme hetkeksi kertomaan elämästä kalastajana siellä hyisen kylmillä vesillä. Olipa hänelläkin melkoinen loikka 45 asteen pakkasesta Thaimaan 32 asteen helteeseen. Mielenkiintoinen iltapäivän tapaaminen! Oli sovittu jo aiemmin Lean ja Ekin kanssa illallisesta "Ga Hanoissa". Vilkkaan kanavan varren katua pitkin ja "syntisten" tyttökorttelien läpi tallusteltiin alkuillan helteessä ravintolaan. Mitään syntistä menoa ei vielä ainakaan tuohon aikaan meidän kohdalle osunut ja takaisin tullessakin meno oli ihan kesyä. Kun jäätiin välillä lepäämään tien kaiteelle, vilkuttelivat ja huutelivat lähibaarin tytöt meille "madame" kutsujaan. Siellä ravintolassa törmättiin myös Maijaan ja Villeen, joiden kanssa jäätiin höpöttämään vielä hetkiseksi lasillisen ääressä.       11.1.2024 Keskiviikko - rantayrittäjien vapaapäivä, jota myös siivouspäiväksi kutsutaan. Silloin yrittäjät eivät saa levittää aurinkotuolejaan ja päivänvarjojaan rannalle. Mitään siivousta en ole tuona päivänä vielä havainnut. Meilläkin leppoisan kiireetön aamupäivä. Puolilta päivin käveltiin puolen kilometrin matka Market Villageen rahaa vaihtamaan ja virvokkeita ostamaan. Enpä onnistunut löytämään sieltä sitä valkoista unelmieni mekkoa, jonka olin rannalla bongannut thai-naisen päällä. Unelmaksi se todennäköisesti jääkin ottaen huomioon sen, miltä luomus meikäläisen päällä näyttäisi (kokoero on melkoinen). Kauppakeskuksen edestä otettiin tuk-tuk, jolla vietiin ostokset hotelliin ja palattiin samalla kyydillä takaisin kauppakeskuksen eteen. Merenrantaa pitkin käveltiin puolisen kilometriä lounaalle rantaravintola "Heinähattuun" (en edes muista paikan oikeaa nimeä). Onneksi yksi pöytä oli vielä vapaana, mutta eipä aikaakaan, kun saatiin siihen seuraksi ruotsalainen pariskunta. Mukavan rattoisasti kului lounashetki "naapureiden" kanssa (ovathan he ihan lähinaapureita tästä horisontista katsoen). Kivoja ihmisiä olivat; ehkä vielä tavataan heidät "heinähatussa", kun asustavat siinä lähellä. Aikamoinen suoritus oli tallustaa hotellille siinä iltapäivän helteessä! Niinpä oli rentouttavaa viettää iltapäivä hotellin varjoisalla uima-altaalla. Päivän käppäilyjen jälkeen illallispaikan valinta ei tuottanut suurtakaan päänvaivaa. Ihan suosiolla jäätiin illastamaan mahdollisimman lähelle hotellia. "Patin paikassa" kadun varressa istuessa meitä tuli tervehtimään vanha tuttu ruotsalaismies, jonka kanssa on aiempina vuosina asuttu samassa "Sanpluem-hotellissa".     10.1.2024 Elämä täällä solahtanut arkisiin uomiinsa. Aamiaista nautitaan yhdeksän aikoihin hyvin nukutun yön jälkeen. Ihan uskomatonta, että nukun täällä 8-10 tunnin yöunia. Missäpä muualla päiväänsä viettäisi kuin rannalla? Klo 16 taksi hakee meidät Takiabin rannalta hotelliin, jossa suihkuun pääseminen hikisen päivän jälkeen tuntuu taivaalliselta. Parin tunnin rentoutumisen jälkeen lähdetään illalliselle. Hienoa on se, että ulos lähtiessä ei tarvitse miettiä, pitäisikö mukaan ottaa lämmintä yllepantavaa! Illallispaikkoja riittää tässä hotellin lähellä. Uusi tuttavuus on saksalainen ravintola melkein vastapäätä meitä. Hyvät olivat eväät, kun niitä käytiin testaamassa. Toissailtana tavattiin Ari ja Natthalak illallisella "Yellow Bus"-ravintolassa. Norjalaisseurueen kanssa höpöteltiin eilisiltana "Sipillä - Happy pig-ravintolassa", jossa myös Lea ja Eki kävivät meitä moikkaamassa illalliselta palatessaan.   7.1.20244 Melko hiljaista on vielä rannalla. Paras sesonkiaika alkanee vasta muutaman viikon päästä. Kun helle kipuaa iltapäivisin 33 asteeseen, paras paikka viettää aikaa on varjon alla aurinkotuolissa. Eipä tämä helle tunnu lannistavan rannalla kierteleviä kaupustelijoita, jotka ovat tarkoin vaatetettuja päästä varpaisiin. Helppoa - kaikenlaista tavaraa on tarjolla. Toistaiseksi on hankittu niskatyynyt ja kahdet bikinit. Miehelle tehtiin eilen rannalla pedikyyri; nyt on lakatut varpaankynnet, tosin värittömällä lakalla lakatut.   Oman ohjelmanumeronsa järjestävät joskus apinat, joita näkee rannan parkkipaikalla. Eilen yksi apina tuli parkkipaikan reunalla olevien aurinkotuolien luo ja nappasi mukaansa jotain ja pakeni sitten paikalta pikavauhtia. Rantaravintolaan yrittäessään ne saavat kyllä äkkilähdön, siitä pitävät huolen isäntäväen kaksi koiraa.   Kuvasivulle     6.1.2024 Onpa ilo mennä aamiaiselle, kun ennakkoaavistus aamiaisen koosta osoittautui vääräksi. Runsas on kattaus ja voit tilata henkilökunnalta, missä muodossa kananmunasi haluat syödä - keitettynä, paistettuna, kokkelina, munakkaana... Kun puhelimeni lasi oli nirhautunut alareunasta, tarjosi sim-kortin myyjä lasin vaihtoa. Hienoa - enpä olisi itse tajunnut mennä sitä pyytämään, eikä maksanut paljoa - 200 bathia eli n. 5,50 €. Market Villagen edestä otettiin tuk-tuk ja pyydettiin viemään meidät Takiabin rannalle. Hurjaa oli meno kiikkerällä ajopelillä - kuski oli varsinainen "rovanperä"! Taksikuskia pyydettiin hakemaan meidät takaisin kaupunkiin klo 16:00. Kello oli jo kymmentä yli, eikä kuskia näkynyt sovitulla hakupaikalla. Niinpä palattiin takaisin rannan emännän hoiviin, joka piti silmällä parkkipaikan liikennettä. Kello oli 15 minuuttia yli, kun tuk-tuk viimein ilmestyi paikalle. Ei edes mitenkään pahoitellut myöhässä oloaan. Ja meno oli vielä entistäkin hurjempaa. Kuski puhua pulputti kännykkäänsä, ohitteli mopoja ja vaihteli hurjasti ajokaistaa. HUH HUH - hänen palveluaan tullaan tuskin jatkossa käyttämään. Illalliselle mentiin nytkin "patin paikkaan", jossa Lea ja Eki jo istuivat. No arvatenkin meidät siellä tapaa, kun paikka on meidän hotellin lähellä ja usein siellä illastetaan.     5.1.2024 Onhan se lomaparatiisi valtavan kaukana! Nyt kun ei voida lentää Venäjän ilmatilassa, lentoaika piteni entisestään. Kahdentoista tunnin istuminen koneessa on pakko kestää, jos aikoo viettää oikeaa kesäaikaa tammikuussa. Onneksi olin jo niin loman tarpeessa ja väsynyt, että nukuin suurimman osan matkasta. Bangkokin lentoasemalla vastaanotto oli erinomainen - meidät ohjattiin nopealle tullauskaistalle, eikä meidän tarvinnut siten jäädä pyörimään ruuhkaiseen tullausjonoon. Tullivirkailija (nainen) oli todella miellyttävä. Kun hän pyysi passin lisäksi "boardingpassia" ja minä onneton olin jättänyt sen laukkuni pohjalle kaiken tilpehöörin alle, niin hän totesikin, ettei sitä tarvitse kaivella. Kehuipa kauniiksi vaaleita hiuksiani ja toivotti tervetulleeksi Thaimaahan uudelleen (näki tietysti passistani, että olin täällä myös vuosi sitten). Matkaa jatkettiin lentoasemalta Hua Hiniin taksilla, joka oli tilattu netin kautta jo aiemmin. Jos sen taksin etsimisen joutuisi hoitamaan itse lentoaseman valtavan liikenteen joukosta, olisi tehtävä meille suorastaan mahdoton. Onneksi "meeting pointilta" löytyi omalla nimellä iso nimilappu, jonka perusteella ystävällinen virkailija alkoi selvittämään asiaa. Tilatulle taksille lähti meitä saattamaan nainen, joka halusi ensin ottaa meistä valokuvan (en ymmärrä miksi, kun koskaan aiemmin ei niin ole tehty). Kummallista on myös se, että taksikuskikin kuvasi meidät kännykällään, kun istuimme auton takapenkillä. Ollaankohan me niin kummallisen tai roiston näköisiä, vai onko käytäntö täällä muuttunut? Taksimatka lentoasemalta Hua Hiniin kesti vähän yli kolme tuntia ja alkumatkan katselin innoissani kauempana siintäviä Bangkokin tornitaloja, mutta loppumatkasta torkahtelin ihan väkisin vähän väliä. Ei taida olla ne koneessa nukutut unet ihan täydellisen syviä, kun väsymys piinaa niin penteleesti ensimmäisen lomapäivän ajan! Sitkeästi jaksettiin pysyä kuitenkin koko päivä hereillä, mutta "Patille" mentiin syömään jo puoli kuuden aikaan. Mies siinä totesi, että varmaan se tuttu brittipariskunta jo monilta vuosilta on tullut jo tänne. Eipä siinä mennyt kuin pari minuuttia, kun he jo ilmestyivät kulman takaa meitä tervehtimään. Tänä vuonna asutaan Smile-hotellissa Soi-94-kadun varrella, jossa meillä on tilava huone, muttei keittiötä. No eipä sitä tarvitakaan, kun aamiainen kuuluu hintaan ja huoneessa on sentään jääkaappi.   Kuvasivulle     Thaimaa-sivut

Matkakertomuksia, blogeja, matkakuvia, tietoa paikkakunnittain....