|
Loma täällä tuulisella saarella alkaa olla lopuillaan. Turhaan on saatu odotella tuulen tyyntymistä niin, että olisi päästy Kamirosin rannalle päivää viettämään.
Niinpä meidän vakiopaikaksi on tullut Charaki, jonka valetulla terassilla on ollut mukavaa oleskella. Eilen tosin sielläkin tuuli puhalteli välillä vihaisesti.
Eilen meillä oli illallisseuraakin, kun Hua Hinissä vuosia, vuosia sitten tapaamamme tuttu otti yhteyttä ja ehdotti tapaamista, kun sattui olemaan lomalla täällä
Rodoksen kaupungissa yhtä aikaa. Kiva oli pulputtaa kuulumisia Ravintola Oliven viihtyisässä pöydässä.
Huomisaamuna pakataan laukut hyvin palvelleen Golfin takaluukkuun ja palautetaan auto lentokentälle. Kiva on palata kotimaan kesäisiä kelejä odottelemaan!
Vaikka olen vatsaleikkauksen myötä muuttunut vähäruokaisemmaksi, oli ravintola Oliven ruokalistalla oleva "kreikkalainen lautanen" niin houkutteleva, että
pakkohan sitä oli testata. Ruokaa oli ainakin riittävästi, joka lajia kyllä vähintäänkin maistelin - suosittelen lämpimästi!
Tänä aamuna tuulen suunta muuttui ja ajateltiin lähteä saaren länsipuolelle "Old Kamirosin" rannalle, jossa voitaisiin syödä lounasta rantaravintolassa ja lekotella
rannan aurinkotuoleissa. Sinnepä sitten ajeltiin, mutta kuka hullu sinne hemmetin tuulentuiverrukseen menisi makoilemaan! Suunnitelmat piti pistää silmänräpäyksessä
uusiksi. Mies väänsi rattia takaisin tulosuuntaan, minä luin paperikarttaa, kun navigaattori tarjosi kyrillisiä kreikan aakkosia ja paikkojen tunnistaminen tuntui
hiukan haastavalta. Ihan mahtavia maisemia katseltiin vuoristossa. Todella uutta oli nähdä maastopalojen jäljet hiiltyneiden puiden ja pensaiden törröttäessä laajaalla
alueella vuorten rinteissä.
Pikkukylissä turistibussit haittasivat liikennettä purkaessaan mummoja ja pappoja lounastamaan johonkin tavernaan. Toki me käytiin katsomassa kylän raittia Apollonassa
ja Plataniaksessa, mutta sieltä suunnattiin heti kohti rannikkoa ja tuttua Charakin kylää. Minimarketista käytiin ostamassa leipää ja juustoa, joita nautittiin tutuksi
tulleilla sinisillä penkeillä meren ärjyntää katsellen.
Tuntuu kuin tuuli yltyisi päivä päivältä kovemmaksi. Päivisin on onnistuttu löytämään siedettävän rauhallisia rantoja saaren
itäpuolelta, mutta tässä hotellin ympäristössä käy kyllä melkoinen puhuri. Eipä tee mieli istuskella parvekkeella ja sisällekin kuuluu, kun tuuli ulvoo nurkissa.
Onneksi otin matkalle mukaan vanhan haalarini; illallisen asuvalintaa ei tarvitse paljon miettiä!
Viime yönä heräsin kello kahden paikkeilla johonkin kummaan kolinaan, jonka tulkitsin unenpöpperössä ukkoseksi. Aamiaisella kuultiin muilta suomalaisilta, että
pieni maanjäristys oli heilutellut sänkyjä. Myöhemmin matkatoimistolta tuli kännykkään viesti, joka vahvisti tapahtuneen. Kyllähän näillä seuduilla pienet maan
tärinät lienee melko tavallinen ilmiö.
Eilen rantapäivää vietettiin Agathin hiekkarannalla, joka oli niin syrjäinen paikka, ettei siellä ollut edes nettiverkkoa. Rannalla on kuunneltu kännykästä
äänikirjaa "Vankina Thaimaassa". Nyt kun sen kuuntelu ei onnistunut, piti tyytyä kuuntelemaan lintujen viserrystä lähipensaassa. Tänään miellyttävä tuuli leyhytteli
meitä Stegnan rannalla, jossa turisteja oli vain muutama.
Äitienpäivää oli tarkoitus viettää Kamirosin rannalla, jonka r4antaravintolassa voisi syödä äitienpäivälounaan, mutta suunnoitelma meni uusiksi,
kun kova tuuli puhalsi juuri siihen suuntaan. Ehkä siellä 29 asteen lämmössä olisi muutoin tarennut, mutta ikäväähän tavaroistaan kiinnipitäminen olisi
siinä tuulen myllerryksessä.
Ajateltiinpa käydä nappaamassa Lidlin paistoåpisteestä tulikuumat fetapiirakat evääksi rannalle. Eipä onnistunut sekään,
kun kaupat sattuivatkin olemaan kiinni sunnuntaina. Matkan varrelle osuneesta leipomosta mies kävi ostamnassa juustopiiraita, mutta myöhemmin huomattiin,
että leipuri oli varmaan käsittänyt tilauksen väärin ja pussissa oli vain yksi piirakka. Tuon ajan minä istuin autossa ja sähläsin WhatsUpin kanssa.
Ohjelma vaati päivittämistä toimiakseen. Työllä ja tuskalla sain sen jotenkin hoidettua.
Viimein päädyttiinn pienen Charakin kylän rannalle, jonka rantaravintolassa käytiin syömässä kevyttä lounasta - kreikkalaista salaattia, tsatsikia, oliivitahnaa
ja pannulla paahdettua leipää.
Illalla syömässä Olive ravintolassa, joka on ehdottomasti lähiseudun paras ravintola - mukava tunnelma, elävää musiikkia.
Lauantaiaamu valkeni pilvisen harmaana ja tuulisena. Niinpä päätettiin lähteä retkelle saaren eteläkärkeen Prasonisiin. Matkalla pysähdyttiin ihailemaan
Lindoksen kaunista pikkukaupunkia mäen päältä, kun ruuhkaiseen turistien täyttämään kaupunkiin ei tehnyt mieli lähteä sekoilemaan. Muutaman pisarankin
taivas sylkäisi auton tuulilasiin.
Tarkoitus oli, että Prasonisissä syödään omia eväitä, kahvikin oli keitetty lähtiessä termariin. Perillä mieli muuttui kuitenkin kovan tuulen takia ja
paluumatkalle lähdettiin samantien. Sääennusteen mukaan ilma kirkastuisi iltapäivällä ja niinhän siinä sitten kävikin, että lounashetkeä vietettiin tien
varrelle osuneessa mukavassa paikassa.
Kotoa lähtiessä ei kovin kesäiseltä tuntunut - hyinen tuuli ja viisi astetta lämmintä. Kun lentokentälle oli varattava runsaasti aikaa,
ehdittiin käydä nauttimassa OP:n loungen herkkuja - pikku suolaisia, salaatteja, tapaksia, lämpimänä ruokana kasvis- ja bourgundinpataa, viiniä, olutta
ja brändyä. Erinomainen kattaus!
Lyhyt neljän tunnin lento ruotsalaisella BRA koneella - ja hups - oltiinkin miellyttävässä myöhäisessä kesäillassa Rodoksella. Lentokentältä oli
vuokrattu etukäteen auto käyttöömme kahdeksi viikoksi. Vuokraamosta saatiin VW-golf, jolla ajeltiin rauhallisia katuja (klo 23 aikoihin) Aquarius View
hotelliin. Lämpimässä yössä istuttiin vielä parvekkeella, kun ei osattu heti matkanteon jälkeen mennä nukkumaan.
Runsaan aamiaisen jälkeen käytiin perinteisesti ostamassa rantatuolit ja mini-pöytä paikallisesta Jumbosta (mammuttimainen tavarataivas). Aurinkoista
päivää vietettiin Afantoun rannalla, lounaana syötiin ah' NIIN ihania rasvaisia juustopiiraita.
|
|
| |
|
|
