Pepen kirjoittamia runoja   Runosuoni   omasta kynästä     Soilelle Pirjolle Pirjolle 2 Kanarian linnut Kanarialle v2011         Jouluruno Lapsuusjoulu   Onnittelut Aikulle Onnittelut Jorkille Kevään kynnyksellä             Ystävä, sana pieni, ajatuksissa johtaa tieni, luokse ystävän armaan, muistat kyllä varmaan, ajan jolloin tavattiin. toisiamme halattiin. Nyt on aika toinen, jospa loppuisi moinen. Tavattaisiin toisiamme, kerrottaisiin vointejamme, puhuttaisiin, naurettaisiin, leikkiäkin laskettaisiin. Odottaa nyt vielä täytyy, vaikka mieli kuinka räytyy. Jospa tuleva olis jo toista, eikä koettaisi samanmoista.     Voi siskoseni minkä teit, kun sanat mielestäni veit. Haasteella tällä ei ajatusta lennätä, mutta enköhän jotain raapustaa ennätä. Sinulla runosuoni on halussa vainen, olethan sellainen bloginainen.     Jos maailma murjoo meitä kovin, niin miettiä voisimme silloin tovin. Voisko jotakin hyvää tästäkin kerätä, ja ikään kuin pahasta unesta herätä. On enemmän elämässä kuitenkin hyvää, siispä kannetaan mukana onnen jyvää. Kun tallessa pidämme sen aina, ei huolet ja murheet niin paljon paina.     Aamun tässä aloitan, kaverit näin tavoitan. Postia ja runohaastetta pukkaa, mutta voi minua rukkaa, kun ei runoilu tahdo luistaa, enkä voi vanhojakaan muistaa. Täytyy vähän miettiä tätä, enkä haastetta keskenkään jätä. Hunnigolle menisi tämä aivan, kestän kuin mies tämän vaivan.     Ystävä rakas, kuulepa tätä, yksin älä ystävää kulkemaan jätä. Toisiamme tukien matkakin taittuu, tavatessa sitten murheetkin haihtuu. Itkut ja naurut kera kaverin armaan saa aurinkoiseksi päivänkin harmaan. Ystävyys meidän ei liene kaupan, antaa se kummankin mielelle rauhan. Runon pienen rustasin Sinulle, olethan niin rakas ystävä minulle.  Mitä tuokaan vuosi uus, se on vielä salaisuus. Vanha vuosi menköön pois, jospa uusi parempaa tois. Alussa vuoden tiennyt ei kukaan, miten joudumme tähän sotaan. Kökitään kukin koloissamme pelätään jopa toisiamme. Maskit ja muut ,edessä suun olemme käyneet taisteluun. Saammeko kuriin pirulaisen, taudin pahan muuttuvaisen. Mitä antaa rokotus-suoja, sen tietää vain yksin Luoja. Toivotaan että vuosi tää, joka kohta taakse jää, antaa meille uskoa uuteen, jaksaen luottaa tulevaisuuteen. Yhdessä on hyvä jatkaa, käydä uutteen vuoteen matkaa.   Otin pännän ja paperin siitä loihe lausumahan. Kasvoin Karjalan kankahilla, & tehtaan työläisten tönölöissä, Hangaspuron hietikoilla, kylän pienillä kujasilla, laidalla koivikon komian, kyljessä Kutsetin kuuluvaisen, partaalla pauhaavan Pankakosken. Eipä ollut mökki suuren suuri, perheen pienen elellä, muamon ,buabon ,siskon armaan, tuatonkin joskus käväistä. Oli leikit monenmoiset, kaverit kivat kilpasilla, ikiajoiksi yltävät ystävät. Ei ollut huolta huomisesta, tietoakaan tulevasta, Mihin kohtalo kunkin heittäs, risuilla vai ruusuillako tiemme peittäs. Ohitse on tuokin aika, kunpa löytyis jokin taika, saisi tunteet lapsuusajan, siellä lähellä itäisen rajan.   Tänään juhlitaan Xx:n vuosia päälle laitetaan parempaa kuosia. Vuodet vaan vierii armotta aina silti eivät ne X:aa vielä paina. Yhdessä on kuljettu lapsuuden aika; on elämän matossa siitä yksi raita. Toivon, että olisi se värikäs aina, silloin ei meitä ikäkään paina. Pitkän iän salaisuuden lahjoittaa jos saisin, sen tänään merkkipäivänäsi Sulle ojentaisin.   Olisinpa lintu pieni, silloin luokses johtais tieni. Lentelisin, liitelisin,& taivaan sinessä kiitelisin. Näkisin allani palmut ja puut, kaupungin ihmeet monet muut. Meren aavan, laineen vaahtopään, kukkien loiston, tämän kaiken nään. Olis elämä linnun huoletonta, ellei matkalla kohtais vaaraa monta. Lepopaikasta toiseen lentäisin, näin piankin luoksesi entäisin. Perillä miettisin vielä tovin, ottipas voimille matka kovin. Siivetönnä ei voi lentää kukaan, terveiset lähtee tämän runon mukaan. Onnenhippuja hiljalleen on tippunut elämän lippaaseen Niitä helli ja hyvin säästä älä koskaan luotasi päästä. Vuodet vierii ja vuosia karttuu kaikki muistot mukaan tarttuu. Ne tallessa pysyy elämän ajan kunnes ylitämme sen viimeisen rajan. Merkkipäivänäs juhli, naura ja nauti niin pysyy poissa se vanhuuden tauti. Me keinussa vierekkäin istuttiin ja lapsuuden muistoja kerrattiin. Vaikka vuodet meidät erilleen vei, silti vanha ystävyys katkea ei.