Jaksaa, jaksaa, jaksaa.... Johan tämä rantaelämä alkaa toistaa niin itseään, että mukavalta tuntuu ajatus toisenlaisestakin päivästä. Eilen ajeltiin Kissamosiin Kavonisin rannalle, jossa ehdittiin nauttia auringosta alle tunti, kun paksu pilviverho peitti taivaan. Palelin bikineissäni, siispä autoon ja lämpimämpää paikkaa etsimään. Tultiin Malemeen urheilukentän viereiselle rannalle - täysin kirkas taivas ja juuri sopivasti vilvoittava tuuli. Siinä sain luettua toisen matkassa olleen kirjani loppuun.

Tämän reissun viimeiselle yhteiselle illalliselle kokoonnuttiin Avrofiliton-ravintolaan. Tyttären porukka lentää kotiin tänään, me vietetään vielä normaalia lomapäivää ennen huomista kotiinpaluuta.

Päivät soljuu jo niin mukavalla rutiinilla, ettei kotimaan arkirutiineja tahdo enää muistaakaan. No se asia korjaantunee hyvinkin pian, kun parin päivän päästä lennähdetään omaan arkielämään.

Eilen eväitä mussutettiin ja kirjaa lueskeltiin Stavrosissa, jossa aurinko paistoi täydeltä terältä, mutta heikko pohjoistuuli toi pientä helpotusta helteeseen.

Illalla oltiin syömässä koko porukalla Apolafsi-ravintolassa. Talo tarjosi runsaskätisesti alkumaljoina rakia ja valkosipulileivät. Runsaasti oli syötävää omassa "chicken souvlaki"-annoksessanikin, joka tuotiin pöytään riippuvassa vartaassa. Jälkiruokana runsaasti jäätelöä. Kun ravintola sijaitsi minigolf-radan yläpuolella, ei iltaohjelmaakaan tarvinnut pitkään miettiä.

 

Tuo oikeanpuoleinen kuva yrittää esittää hienoa kanavarrastani
päivän kuvat

 

 

6.10.2021

Kesäkelit palasivat muutaman päivän runsaspilvisyyden jälkeen. Eilen päivää vietettiin kahdestaan Kalivesissa, jossa on mukavaa istuskella lukemassa aallonmurtajan suojassa. Muutaman kerran kuohuva aalto pääsi yllättämään selän takaa korkean kivikon yli ja roiskaisi piristävät pisarat niskaamme.

Kun Plataniaksen pääkadulta poikkeaa hieman sisämaahan päin, löytää mäen rinteestä kivoja illallisravintoloita, joissa voi ihastella kaunista auringonlaskua. Eilen oltiin tässä ihan meidän hotellin lähellä Almiras-ravintolassa. Ruokaa oli taas riittävästi, en jaksanut omaa gordon-plöötäni ihan loppuun saakka.

Illalla räpeltelin vielä fläppärilläni  sängyssä. Mistä lienee kone taas loukkaantunut minuun, kun lakkasi toimimasta, vaikka virtajohto oli paikallaan seinässä? Vanha kunnon temppu tehosi tälläkin kertaa - ilmeisesti pakastimessa vietetty puolituntinen rauhoittaa kuumentuneita tunteita. Kotiin palattua täytyy ottaa selvää, miten asian voisi korjata ilman pakastinkikkailua (eihän pari vuotta käytössä olleen koneen pitäisi vielä sanoa sopimustaan irti).

Huono onni auton kanssa jatkuu. Kun oltiin eilen aamupäivällä Mian ja Teemun kanssa ostoskierroksella, huomasi Teemu, että autoilija liikennevaloissa viereisellä kaistalla viittilöi meille - niinpä hän ystävällisesti ilmoitti, että meidän takarengas ei ole kunnossa. No sepäs sattui kuitenkin sikäli hyvin, että oltiin ihan lähellä rengasliikettä, jossa asia saatiin korjattua 12 eurolla.

Iltapäivällä ajeltiin lähelle Kissamosia ja jonkun kylän kohdalla pyörähdettiin rantaan menevälle tielle. Heti muistettiin, että täällä me on joskus aiemminkin oltu ja yhtä kova tuuli puhalsi silloinkin. Hyvin pystyttiin lueskelemaan aurinkotuoleissa pari tuntia, kun käännettiin auto tuulensuojaksi.  Rannalta pois lähtiessä ajateltiin ajella siltä paikalta jatkuvaa rantatietä, joka aina vaan kapeni ja muuttui huonokuntoisemmaksi - no kaipa tämä vielä johtaa isommalle tielle - ajateltiin. Eipä johtanut! Lopulta oltiin niin pussissa, ettei autoa pystynyt edes kääntämään, vaan pakko oli tulla peruuttamalla takaisin. No sellainen seikkailu sille päivälle!

Kun haluttiin saada illalliseksi kunnollinen kreikkalainen mese', löysivät Mia ja Teemu netistä hyväksi kehutun rantaravintolan, jossa sellainen olisi tarjolla. Ja todella - runsas mese' juustotäytteisine herkkuineen nautittiin alkupalana ja vielä grillatut sardiinit pääruoaksi. Jälkiruokaahan täällä ei tarvitse erikseen tilata, kun talo tarjoaa jälkiruokana tuoreita hedelmiä (joskus myös jäätelöä) ja kyytipoikana vahvaa krakia.

Kovin on pilvisiksi muuttuneet aamupäivät nyt, kun päästiin lokakuun puolelle. Onneksi iltapäivisin aurinko pääsee paistelemaan pilvien lomasta. Kun oli taas keksittävä tuuleton paikka, niin mihinpä muualle  olisi osannut lähteä sitä etsimään kuin Tersanasiin.

Illalla oltiin yhteisellä aterialla Vegera-ravintolassa. Hyvät oli eväät! Itse söin alkupalaksi herkullista "saganaki"-juustoa.  Pääruoka "kleftiko"  (kreikkalainen uunilammas) tekikin jo tiukkaa - voisin hyvin alkaa tilaamaan lasten annoksia, kun en millään jaksa syödä kokonaista suurta annosta.

Sunnuntaiaamua vietetään vaakatasossa omassa huoneessa. Aamiaisella meille tuotiin vielä normaalin aamiaisen lisäksi jäätelöä suklaalla kuorrutetun vohvelin päällä. Nyt on vatsa todella pinkeellä.

Ihme ja kumma - saatiinpa auto sittenkin eilen vaihdettua tuoreempaan versioon! Kyllä siinä jouduttiin aikaa kuluttamaan, kun "hömelö" uusia papereita rustasi. Autovuokraamosta ajeltiin tapaamaan tyttären perhettä, jotka tuli myöhään perjantai-iltana tänne lomailemaan. Istuttiin kahvilla heidän aamiaisensa ajan. Kaksoset pääsivät heti ensimmäisenä lomapäivänä ajelemaan autolla kartingradalle. Me vietettiin iltapäivää Tersanasin rannalla, jossa oli ensin muutama turisti, mutta loppuajan oltiin ihan kaksistaan.

Yhteiselle illalliselle kokoonnuttiin meille aiemmilta Kreetan reissuilta tuttuun "Arokaria"-ulkoilmaravintolaan. Sielläpä viimein sain sen herkkuni "giouvetsin"(juvetsi), kreikkalaisen liha-makaronipadan, jota olen yrittänyt alkuloman turhaan pyydystää.

Loppuiltaa vietettiin minigolfin parissa, kun nuorisolle piti keksiä mielekästä huvitusta.

Voi, voi - eilen kyllästyttiin lopullisesti meidän "pikku-pandan" vikoihin ja suunnattiin autovuokraamoon valittamaan vioista "hömelölle", joka oli ihan yhtä hömelö, kuin autoa  vuokrattaessakin. Eikä tästä autonrotiskosta vikaa puutu: vitosvaihde ei mene päälle, pissapoika ei toimi ja kosla tärisee, kun nopeus nousee kahdeksaankymppiin. Ikkunanpesu on toiminut siten, että toinen meistä menee roiskimaan vichy-pullosta vettä ikkunaan ja toinen pistää pyyhkijät päälle. Pitkän miettimisen jälkeen "hömelö" lupasi meille toisen auton täksi aamuksi - saapa nähdä millaisen ajopelin sitten loman loppuajaksi saamme!

Jee - eilisen pilvisen päivän iloksi lähdettiin vuoristoon - Omaloksen ylätasangolle, josta lähtee Samarian rotkon patikointireitti. Eihän me sinne patikoimaan lähdetty - ihan liian vaativa maasto meidän kuljettavaksi. Hulppean hienoja maisemia ihailtiin ja sai mies vääntää auton rattia kerrakseen, kun niitä mutkia on sinne vuoristoon siunaantunut. En ole eläissäni nähnyt missään niin paljon lampaita, pässejä ja vuohia kuin siellä tienvarrella kiipeili. Osa makoili keskellä tietä, eikä antanut liikenteen mitenkään häiritä oloaan. Mukava päivä ja vaihtelua rantalomailuun!

kuvat

Eilen puoleenpäivään mennessä tummat pilvet sitten katosivat ja aurinko paisteli poutapilvien lomasta. Kun sääennuste lupaili kovaa tuulta, ajateltiin mennä Stavrokseen kivipaasien suojaan lueskelemaan. Poikettiin matkalla kuitenkin Tersanasin rannalle tarkastamaan tuulitilanne ja kas, löydettiinkin rauhallinen tuuleton paikka, jossa syödä eväitään ja viettää päivää. Tavallisesti ranta on täynnä turisteja, mutta nyt aamun pilvisyys oli säikytellyt lomailijat jonnekin muihin harrastuksiin ja me saatiin olla rannalla melkein kahdestaan.

kuvat

Eipä pala nahka tänään - UV-indeksi on tänään 1. Kovin tummilta näyttävät pilvet Plataniaksen yllä, mutta sadetta ei sääennusteen mukaan pitäisi niskaan tulla. Vielä eilen hikoiltiin kirkkaan taivaan alla Stavroksessa.

Ihan mukavalta vaihtelulta tuntuu tällainenkin keli - saa makoilla huoneessaan hyvällä omallatunnolla, kun kiirettä ei ole mihinkään. Ehkä vielä keksitään jotain harrastusta tällekin päivälle.

Eilen ajeltiin noin 20 kilometriä itään Haniasta Kalivesiin. Se on sellainen söpö pieni kaupunki, jossa asuttiin kauan sitten pari viikkoa. Kalivesista 5 km:n päässä on pienempi Almiridan kylä ja sieltä lähtee tie etelään 10 km:n päähän korkealle "mäelle" Doulianan kylään, jossa sekoiltiin pikkuruisilla kaduilla kuin labyrintissä. Ihan uskomaton paikka uniikkeine tavernoineen ja talojen pihojen läpi pujottelevine katuineen. Sinne on patikoitu joskus historian hämärissä, kun oltiin nuoria ja vahvajalkaisia.

Uskomatonta - eipä olla koskaan aiemmin satuttu olemaan paikalla maanjäristyksen sattuessa. Ihan normaalia aamua eilen elettiin, kun Kreetan saarella, Iraklion seudulla, oli voimakas maanjäristys. Täällä Plataniaksessa se ei paljon tuntunut ja mekin tiedettiin asiasta vasta sitten, kun ystävät alkoi viestittelemään ja kyselemään meidän tuntoja. Sitten kun tarkemmin mietittiin aamun tapahtumia, muistui mieleen ihmettelymme, että mikä kummittelee meidän keittiössä. Joku siellä kilisi, vaikkei siellä ollut ketään paikalla. Taisivat aterimet kilistä lusikkalaatikossa. Se on meidän ainoa havainto koko maanjäristyksestä. Todella ihmetyttää se, ettei uutista tapahtuneesta ollut vielä iltapäivälläkään netissä Iltasanomien ja Iltalehden etusivulla. Googlettamalla sitten löysin Iltalehden artikkelin.

Päivää vietettiin varjossa puun alla Kavonisissä. Se on sama paikka Kissamosista pohjoiseen päin, missä usein oleillaan. Vasta nyt eilen pienellä päivälenkillä sen kylän nimen huomasin tienviitasta.

kuvat

On se vaan ihmeellistä, että täällä etelässä kesä senkun jatkuu, vaikka eletään jo syyskuun loppua! Fläppärini alalaidassa näkyy nyt pilven kuva, jota kovasti ihmettelin, kun aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta ja lämpöasteita on jo aamukymmeneltä 26 (ennuste tälle päivälle 29). Sittenpä minulle valkeni, että tuo pilven kuva kertoo tilanteesta kotona Klaukkalassa (+5 astetta), jonne koneeni sielu on jämähtänyt.

Eilen päivää vietettiin Stavroksessa, jonka kuun maisemaa en lakkaa ihmettelemästä. Mistään en ole onnistunut löytämään tietoa, miten tuo rosoinen kivimaisema on muodostunut. Epäilen, että on tulivuorenpurkauksen aiheuttamaa joskus aikojen alussa. Pieni puolen tunnin kävelylenkkikin tehtiin, vaikka lämpötila hipoi kolmenkympin lukemia.

Illalla oltiin syömässä läheisessä rantaravintolassa. On noista hömppä-telkkariohjelmistakin joskus hyötyä, kun miehen mieleen muistui "poliisi Reinikainen" mainioine kreikankielen opettamisineen. Niinpä hän sujuvasti pyysi tarjoilijalta laskua "logaritmo parakalo". Minua nauratti ja kysyin tarjoilijalta englanniksi, oliko tuo oikein. Oikein oli kuulemma.

kuvat

Olisikohan ilmastolla syynsä siihen, että täällä nukkuu paremmin kuin kotona? Olkoon syy sitten mikä tahansa, nykyiset jopa yhdeksän tunnin yöunet tuntuu ihan huippumahtavalta jutulta. Aamulenkit on jääneet sitä myöden tekemättä, mutta sillä asialla en aio itseäni stressata. Nyt todettiin, että aamulenkin sijaan voidaan lenkkeillä päivällä, vaikka onhan se näillä helteillä  melko raskasta puuhaa.

Tänään oltiin rannalla Kissamosista pohjoiseen vievän tien varrella ja lenkkeiltiin sieltä risteilijäsatamaan.  Satamassakin on oma kirkkonsa. Siinä ihan meidän rantapaikan vieressä, tien toisella puolella on pikkuruinen kirkko, jonka  yhteydessä on myös pienenpieni hautausmaa. Kirkon aidan takana on "eläintarha", jossa on vuohia, hevosia ja koiria. Päivän kuvat kertoo tästä päivälenkistä.

kuvat

Onneksi "syksyinen" keli jäi vain yhden päivän mittaiseksi ja meni menojaan antaen tilalle kauniin aurinkoisen lomapäivän, joskin aamu tuntui vielä hiukan viileältä, kun rantamekossa istuin aamiaisella.

Ystävämme Saila ja Eero lensivät tänään kotiin, joten nyt huseerataan päivät kahdestaan. Tänään oltiin Tersanasin rannalla, jonne yritettiin viime sunnuntaina ystävien kanssa, mutta kun oli viikonloppu, niin rannalla oli ihan liian paljon väkeä. Mukava pikku poukama, jonne tullaan vielä uudelleenkin.

kuvat

Pilvinen ja tuulinen päivä! Sääennuste lupasi päivälle jopa sadetta. Mies keksi katsoa saaren eteläosan sääennustetta ja toden totta, sinne luvattiin aurinkoista keliä. No paistoihan siellä kirkkaalta taivaalta, mutta kova puuskittainen tuuli ei tuntunut ollenkaan mukavalta. Useaan kertaan istuimen paikkaa vaihtamalla saatiin kulutettua rannalla pari tuntia lueskellen ja sanaristikkoa täyttäen.

Tulomatkalla tultiin pienempää tietä kohti Kissamosia, joka kulkee pienten kylien läpi ja on paljon mielenkiintoisempi, kuin leveä "pikatie" yli vuorien. Hulppeat on maisemat lähestyttäessä Kissamosia - yhdessä kohdassa tie kulkee vuoren seinämällä niin kapealla tiellä, ettei siitä pääse sujahtamaan kuin yksi auto kerrallaan. Sitten liikennevalo ohjaa pieneen tunneliin, joten siinä ei tarvitse pelätä joutuvansa vastakkain vastaantulevan auton kanssa.

kuvat

Otettiin Saila ja Eero kyytiin ja hurautettiin nelisenkymmentä kilsaa lännen suuntaan Falassarnan rannalle päivää viettämään.

Illalla mentiin yhdessä taksilla Hanian kaupunkiin rantaravintolaan illalliselle. Ensimmäistä kertaa täällä Kreikassa meitä yritettiin viilata linssiin ruokalaskun kanssa. Onneksi meitä oli monta laskua tarkastamassa. Itse söin grillattuja sardiineja ja listan mukaan hinta oli 9 €. Laskuun oli kirjoitettu 29 € - olisivatpa olleet elämäni hintavimmat sardiinit. Arvaa, jätettiinkö henkilökunnalle tippiä?

kuvat

Kuten meille on tullut tavaksi hankkia omat aurinkotuolit, niin nytkin niitä etsittiin useammasta paikasta. Vaikeaa oli sellaiset löytää, kun sesonkiaika alkaa olla lopuillaan. Maanantaiaamuna kiinalaisesta "romukaupasta" onnistuttiin sentään saamaan viimeiset kaksi tuolia. Ovathan ne näihin meidän tarpeisiin hulppeat, mutta kun muutakaan ei ollut saatavilla. Vieväthän ne auton takakontissa melkein kaiken tilan, mutta ei haittaa silloin, kun kaksistaan ollaan liikenteessä. Nyt tuodaan ne asuntoon sisälle, kun Saila ja Eero ovat meidän kyytiläisinä. Kiinalaiskauppias oli todella iloinen saadessaan "isot kaupat" ja kiitteli hykerrellen käsi sydämellä.

Rantapäivää vietettiin Sailan ja Eeron kanssa Agios Apostolin rannalla. Ihanaa on uida kristallinkirkkaassa vedessä. Ainut pieni häiriötekijä ovat turisteihin tykästyneet pikkukalat, jotka käyvät näykkäsemässä uimaria.

Illalla otettiin taksi ja hurautettiin 3,6 kilometrin päähän Kato Stalokseen Sailan ja Eeron kanssa illastamaan "Marialle". Pahus kun olivat uusineet ruokalistansa - niinpä jäi "giouvetsi" ja "kleftiko" saamatta. Niitä lähdettiin sinne Marialle ihan varta vasten syömään, kun aiemmalla kerralla ihastuttiin tämän ravintolan tarjoomuksiin.

Ja huh huh.... pitihän meidän jaksaa jatkaa iltaa muutamassa baarissa. Seuraavana päivänä sitten vietettiinkin päivää kahdestaan puun alla varjossa Kissamosin lähellä rauhallisella rannalla ja testattiin meidän uudet rantatuolit.

kuvat

Huh huh tätä hellettä!! Päivällä lämpömittarin lukemat kipuaa ihan ihmeellisiin lukemiin, 33 - 35 asteeseen, eikä yölläkään tarvitse palella (25 asteessa). Aamulla fläppärikin oli saanut lämpöhalvauksen, eikä sillä voinut tehdä mitään, kun näyttö tärisi rajusti ja meni välillä kokonaan pimeäksi. Onneksi älysin pistää sen pakastimeen tunniksi ja virkosihan se siitä tempusta.

Sunnuntaipäivää vietettiin ystäviemme Sailan ja Eeron seurassa. Heihin tutustuttiin kymmenen vuotta sitten täällä samassa paikassa. Ajateltiin etsiä rauhallinen ranta, jossa viettää rantaelämää - turha toivo, kun kreikkalaiset itse kansoittivat rantoja helteisenä vapaapäivänään. Lopulta päädyttiin Stavrokseen, jossa oli vielä tilaa kalliiden aurinkotuolien ansiosta. Matkalla poikettiin liittoutuneiden hautausmaata ihastelemaan, kun ystävämme eivät ole siellä aiemmin käyneet.

kuvat

Päivän kuvat