Eilisen rankan matkapäivän jälkeen elo tuntuu paljon sidettävämmältä. Kun taksi tuli noutamaan jo kello neljältä aamuvarhaisella, enkä osannut nukkua koneessa, niin iltapäivällä alkoi olla raskaat käpälät ja silmäluomien alla rapisi unihiekka.

Ihmeesti kaikki lentokenttähommat sujuivat joustavasti rutiinilla ja kun oli ostettu etukäteen koneeseen eturivin paikat, oli tilaakin riittävästi. Käytävän toisella puolellakin oli penkit tyhjinä. Mieleen tästä reissusta jää varmaan se, että Hanian kentälle laskeutuessa kippari vetikin koneen takaisin nousuun ja teki ilmassa pitkän kierroksen, jonka jälkeen laskeuduttiin kentälle onnistuneesti. Kyllä siinä kovasti ihmetteli, mikä nyt on meneillään. Ilmeisesti lensi liian pitkälle lyhyellä kiitoradalla ja joutui ottamaan sitten uusiksi, että päästiin kentälle turvallisesti.

Vaikka kuviteltiin, että autovuokraamo, josta oli netissä varattu menopeli, olisi lentokenttähallissa, olikin jonkun matkan päässä lentokenttärakennuksesta. Sinne sitten talsittiin laukkuja vetäen, välillä pysädellen henkeä vetämään. Kun viimein löydettiin oikean näköinen kyltti, ei rakennuksessa ollutkaan paikalla ketään. Onneksi varauslapussa oli puhelinnumero, johon mies soitti ja pian sen jälkeen pihaan kurvasi kaveri, joka vei meidät toimistolle, jossa ei edes ollut autovuokraamon kylttiä. Kummallista touhua, kun toimiston paikan muutoksesta ei ollut mitenkään ilmoitettu meille mitään! No iso "volkkari" sieltä kuitenkin meille annettiin ja sillä lähdettiin tutuille Kreetan teille. "Menovettä" ajateltiin ottaa jo heti alkuun, ettei sitä sitten tarvitsisi pitkään aikaan muistella. Huoltoasemalla tulikin pulma eteen, kun vieraassa autossa ei löydetty nappulaa, jolla bensatankin luukun saisi auki. Huoltamon mieskin tutki autoa, muttei hänkään tiennyt, mistä namikasta vetää, että luukku aukeaisi. Ilmeisesti hän kävi soittamassa jonnekin, josta sitten apu tilanteeseen saatiin. Nytpä ajellaankin sitten diiselillä, joka on täällä edullista - litrahinta alkaen 1,50 €.

Hotelli Oscar löytyi vaivattomasti ilman navigaattoria. Saatiin huoneisto aivan uima-altaan viereltä ensimmäisestä kerroksesta - yhdistetty olohuone ja pieni keittonurkkaus sekä erillinen makuuhuone, joissa perinteinen kreikkalainen kalustus. Nyt aamiaistakaan ei tarvitse itse viritellä, kun runsas aamiaispöytä on "muutaman askeleen päässä" kotiovelta ravintola Valentinossa. Siellä käytiin eilisiltana syömässä, kun ei jaksettu lähteä kauemmas ruokaa etsimään. Oltiin ravintolan ainoat asiakkaat, eikä taideta mennä enää toistamiseen. Miehen portobello risotto oli ihan hyvä, mutta tilaamani pasta carbonara oli surkea - pekonisuikaleet olivat paksua sianihraa.

Hanian läheltä käytiin hankkimassa rantatarvikkeet, mimmituolit, rantamatto ja rantatyyny. Sepä onkin kotoisan oloinen tavaratalo, kun suomenkieltä kuulee miltei enemmän kuin kreikkaa. Perusruokavarasto haettiin Plataniaksen Lidlistä. Sieltä ostin kodin koristukseksi pöydälle ruusun, joka oli poistomyynnissä. Kuvittelin, että saan sen kukoistamaan kastelemalla sitä rakkaudella, mutta kovin rähjäiseltä se yhä näyttää!