26.11.2014

Vielä ehdittiin viettää normaalia aamupäivää täällä paratiisissa aamulenkkeineen ja patioaamiaisineen, kun auto on palautettava vasta puoliltapäivin lentokentälle. Sähköpostiin tuli eilen ilmoitus, että lähtöselvityksen voi tehdä täällä päässäkin netissä, nyt sekin asia on järjestyksessä, paitsi että yritetään vielä kentällä tai koneessa vaihtaa istumapaikkoja. Eipä meille ole ennen sattunut näin hölmöä istumajärjestystä - istutaan kumpikin ikkunapaikoilla peräkkäin eri penkkirivillä. Eihän se nyt katastrofi ole, mutta ehkä mukavampaa olisi istua vierekkäin - tai mistäpä sitä koskaan voi etukäteen tietää!

24.11.2014

Taisivat pojat oppia läksynsä hetkessä, kun Manuel uhkasi heittää heidät pellolle. Sitä myötä saatiin nukkua yömme rauhassa - naapurissa oli viimeinkin hiljaista. Huutelivatpa meillekin pahoittelunsa, kun illalla siitä aidan vierestä kuljettiin.

Onpa mielenkiintoista nähdä mitä nämä kolme viikkoa ovat painolle aiheuttaneet. Ainakin pihviä on tullut pureskeltua viime päivinä ahkerasti. Uuniperunaa näykin muutaman teelusikallisen, mutta vihanneksia sitäkin enemmän. No harvoinpa sitä kotona häränpihviä tulee laittaneeksi.

Päivän kuvat

23.11.2014

Ihmetellä täytyy, miten kevyesti täällä kesän keskellä jalka nouseekaan. Päivän aikana ehdittiin kävellä 16-17 kilometriä, kun aamulenkin jälkeen käppäiltiin ystävien kanssa Maspalomasissa vielä 6 kilometriä ja mentiin illallisellekin jalkaisin heitä tapaamaan San Agustiniin. Jaksettiinpa vielä taapertaa yhdessä 2 kilometrin matka meille "iltamyssylle".

Huonosti nukutun yön jälkeen ei haluttukaan seuraavana aamuna lenkkeilemään. Seinänaapuriksi muuttaneet nuoret ystävineen järjestivät "huvia" koko taloyhteisölle mölyämällä, kirkumalla ja tanssimalla läpi yön aamuseitsemään, niin ettei nukkumisesta tahtonut tulla mitään. Aamulla Manuel ja siivooja päivystivät respan ovella, kun tultiin netti-istuntoon - olivat todella huolestuneen ja vihaisen  näköisiä tilanteen takia. Yläpuolella asuva saksalaismieskin kävi esittämässä henkilökunnalle oman mielipiteensä tästä shousta "KATASTROF". Sen vähän minkä Manuelin saksankielestä ymmärsimme oli, että nuorten on poistuttava tästä yhteisöstä. Jännä nähdä miten tilanne kehittyy!  Yhtään edellisen kaltaista yötä ei loman viimeisille hetkille kaivata!

Päivän kuvat

22.11.2014

Tavoillemme uskollisina on haettu täälläkin päivittäistavarat paikallisesta Lidlistä. Kempparihyllyä tulee kotimaan Lidlissä harvoin katselleeksi, mutta täällä tein yllättävän löydön.  Vuosia sitten erehdyin tilaamaan huijarifirma Formlifelta näyte-erän ihmeitä tekevää argan-öljyä. Ilmaisen näyte-er'n jälkeen sain seuraavalla viikolla kolme pientä putkiloa tuota elämän eliksiiriä ja luottokortiltani oli veloitettu 160 €. Nyt bongasin Lidlin hyllystä samaa öljyä - 100 millilitran pullo maksaa 4,29 €. Heti ostin kaksi pulloa. Vieläkö huijarit mahtaa tehdä tiliä tuolla ihme öljyllä?

Päivän kuvat

21.11.2014

Hämmästyneinä todettiin, että rajut sateet pari päivää sitten olivat aiheuttaneet vahinkoa Inglesistä Moganiin johtavalle rantatielle. Vuorilta virtaava vesi oli tuonut rapaa ja kivenmusuja tielle ja rapauttanut paikka paikoin asfalttiakin tienvarressa. Luottavaisina auringon hehkuun asetuttiin eväinemme melkein autiolle Curan rannalle. Eipä ollut kovinkaan pitkä nautinto, kun tuulen ujellus ja vihmova sade pakottivat poistumaan rannalta.

Olipa outo kokemus, kun kävelymatkalla illallispaikkaan korvat tavoittivat suomenkielisen kuorolaulun. "Maa on niin kaunis"-laulu houkutteli poikkeamaan kirkon pihaan, jonne oli kokoontunut väkeä enemmän, kuin kotimaan tavallisissa hartaustilaisuuksissa.

2,5 kilometrin matka jalkaisin täydellä vatsalla takaisin kotiin ei houkutellut kumpaan, niinpä hypättiin taksiin. Matkan hinta n. 4 € - ei paha!

Päivän kuvat

20.11.2014

On se hyvä, että matkalle lähtiessä varautuu kaikenlaisiin tilanteisiin. Onneksi olin ottanut mukaan kolmet silmälasit, joten nyt varkaan vietyä yhdet, en joutunut ihan sokeaksi. Kummasti tilanne vaan yhä keljuttaa!

Täksi päiväksi suunniteltu rantapäivä ystävien kanssa peruuntui pilvisen sään vuoksi, joten ajeltiin Las Palmasiin toisten ystävien luokse lounaalle.

Päivän kuvat

18.11.2014

Ällistyttävää! Ihan uskomatonta! Miten tällaiselta ultra-huolelliselta ja muutenkin fiksulta ihmiseltä pystytään kääntämään lompakko ja silmälasit huomaamatta kädenkäänteessä? Aamulla etsiskelin silmälasejani ja laukkuani penkoessani huomasin myös lompakon olevan tiessään. USKOMATON TUNNE!

Edellisenä iltana oltiin syömässä ystävien kanssa Tonyn grillissä ja siellä vielä niillä kakkuloilla luin ruokalistaa. Kukkarooni en siellä kajonnut ollenkaan ja laukku oli koko ajan sylissäni ruokaliinan alla. Grillistä lähdettiin täysissä ruumiin ja sielun voimissa kävellen meille parin kilometrin matka. Mitään käpälöintiä en siinä matkan varrella huomannut, mutta pakko uskoa, että joku ne lasit sieltä laukusta lompakon päältä nappasi. Kävin vielä aamulla sieltä grillistä varmuudeksi niitä kyselemässä, mutta eihän niitä siellä tietenkään ollut. Voi voro parkaa - eipä paljon hyödyttänyt pihistää vanhan frouvan ajokorttia, kun lompakossa ei ollut rahaakaan. Luottokortin kuoletin heti huomattuani tapahtuneen.

Aamulenkille lähdettiin puolipilvisessä säässä, mutta neljän kilometrin matkalla ehdittiin räpiköidä nilkkoja myöten virtaavissa vesipuroissa ja tuuli pieksi sontikoita nurinpäin. En vielä eläissäni ole nähnyt sellaista sadetta. Kaikki päällä olleet vaatteet, mukaan lukien alusvaatteet, kastuivat läpimäriksi ja lenkkareissa hölskyi vesi. Niinpä päivää viettämään ajettiin Vecindarion ostosparatiisiin, josta ostettiin uusi sontikka entisen vääntyneen tilalle ja kuivia sukkia piloill kastuneiden tilalle. Uusi laukkukin oli pakko saada, kun en halua nähdä silmissäni enää rosvon käpälöimää laukkuani, joka sekin oli litimärkä aamuisen retken jäljiltä.

17.11.2014

Silmässä salamoi! Muutaman päivän ajan olen ihmetellyt ja manaillut tätä pirulliselta tuntuvaa salamointia oikean silmän reunassa. Tänä aamuna keksin mennä kyselemään googlelta, mistä hirveästä taudista tässä on kyse. Heti olo helpottui, kun löysin vastauksen, että lasiainen siellä on irronnut ja aiheuttaa veto silmän verkkokalvolle ja näkyy salamointina onnettoman tietämättömän ihmisen näkökentässä. Ilmiön sanottiin olevan vaaraton, mutta kyllä se todella kiusalliselta tuntuu. Tilaan silmälääkärin heti, kun täältä kotiudutaan.

Varhainen aamu Inglesissä - lenkille lähtiessä taivas on pilvettömän kirkkaan sininen. Hetken päästä joku on vetäissyt tummanharmaan pilviverhon kaupungin ylle. Onhan se tavallaan hyväkin, ettei aurinko paistaa rällötä aamiais-terassillemme. Hetken päästä taivas selkenee ja me siitä riemastuneina suuntaamme auton nokan kohti Arinagaa. Montakaan minuuttia ei ehditty platalla auringosta nauttia, kun taivas ripsautti hienoisesti vettä niskaan. Äkkiä tavarat kasaan ja suunta kohti Curan rantaa. Ihmeellinen paikka - siellä aurinko hellii miltei takuuvarmasti!

16.11.2014

Eka aamiainen omalla terassilla. Jostain ilmestyy kissa jalkoihin kiehnäämään - ai, täällä on järjestetty huusholliin kotieläimetkin talon puolesta! Yritän antaa palan kinkkusiivustani tälle tunkeilijalle, mutta sepä ei olekaan nälkäinen, ainoastaan hellyydenkipeä, kun puskee vuoronperään meidän kummankin kinttuja. Rantaa kiertävällä bulevardilla näitä hyvinvoivan näköisiä kissoja näkee paljon; onhan se hyvä, että hiiret ja rotat pysyvät näiden ansiosta loitolla.

Tässä asumuksessa saadaan olla todella omillaan - respa on auki 9:00-14:00, eli ovet ovat avoinna, mutta ketään henkilökunnasta ei ole paikalla. Mies sai sattumalta joltain saksalaiselta asukkaalta internet-koodin, jolla päästään verkkoon respan lähellä, huoneessa yhteys ei toimi.

Mukavaa rantapäivää vietettiin ystävien, Astan ja Markun kanssa Moganissa. Suuri ihme, että onnistuttiin saamaan parkkipaikka ihan aurinkorannan vierestä. Vettä näillä keleillä pitäisi juoda litratolkulla; olo oli todella kuiva, kun kömmittiin rantakuppilan keitaalle ryystämään vettä ja kahvia.

15.11.2014

Majanmuuttopäivä. Alunperin meidän oli tarkoitus majoittua tähän huoneistoon kolmeksi viikoksi, mutta ylibuukkauksen vuoksi jouduttiin olemaan puolet ajasta siinä edellisessä huushollissa.

Etukäteen aavistelin, että nyt joudutaan muuttamaan huonompaan huoneistoon, mutta päällisin puolin tämä huoneisto vaikuttaakin ihan kelvolliselta. No onhan huoneisto hiukan vanhanaikainen, mutta edelliseen verrattuna plussaa on se, että huoneisto on valoisampi ja tilat ovat yhdessä kerroksessa. MUTTA VOI - nettiyhteyttä ei vielä ensimmäisenä päivänä onnistuttu saamaan! Sekin on hankalaa, ettei lähistöllä ole maksutonta parkkipaikkaa, mutta eiköhän siitäkin opita pitämään huolta, ettei saada turhia parkkisakkoja. Aika näyttää, miten näihin uusiin olosuhteisiin taas kotiudutaan!

14.11.2014

Pieni irtiotto lomailuun - Las Palmas - jonne matkattiin yhdeksi yöksi hotelli Faycaniin. Eihän matkaa Inglesistä Palmasiin ole kuin alle viitisenkymmentä kilometriä, mutta kun haluttiin viettää päivää hotellin viereisessä talossa talvehtivien ystävien luona, päätettiin yöpyäkin kaupungissa. Mukavaa oli seurustella Las Canterasin rannan upeassa huoneistossa ja illallisella "Kukossa". Kuvat puhukoot puolestaan.

12.11.2014

Aamulenkki pikku "Saharassa" - aika tylsää talsia ensin puoli tuntia aaltojen kovettamaa rantaviivaa ja palata sitten samaa reittiä takaisin. Jalkoja kysyi myös dyynien irtohiekka, vaikka kuljettava matka ei kovin pitkä ollutkaan. Rannasta joutui vielä raahaamaan itsensä 80 porrasta ylöspäin katutasoon.

Kun Inglesin rannan aurinkotuolien rivistöt eivät mitenkään houkuttele rantapäivää viettämään, on varminta suunnata auton nokka kohti rauhallisempaa Playa del Curan rantaa, jonne ajelee rantatietä pitkin puolessa tunnissa. Jotenkin en osaa kuvitella meitä vanhoja kääkkiä paistattamassa päivää "munasillaan" Inglesin nakurannalla, jossa jo aamutuimaan näytti olevan alastomia auringonpalvojia pilvin pimein.

Meidät on varmaan nyt luokiteltu Curan rannalla vakioasiakkaiksi, kun rantavahti tervehti tänään miestä kädestäpitäen punkkien vuokraa periessään (2 aurinkotuolia ja aurinkovarjo = 9€ ).

11.11.2014

Kotona suurella vaivalla sulatetut kilot vaanivat turistiparkaa alinomaa kulman takana. Kotoista ruokavaliota on pyritty noudattamaan parhaansa mukaan ja jätetty vehnäsämpylät kiltisti kaupan hyllylle. Onneksi Lidlin hyllystä löytyy saksalaista vollkorn-ruisleipää (kiitos runsaan saksalaisturistien määrän).

Illallisruoan kanssa onkin sitten jo vaikeampaa, kun ravintolat niin mielellään syöttävät annoksen kyljessä ranskalaisia perunoita. Niinpä mieleen muistui buffet-ravintola "Buffet Camelias", jossa ateriansa pystyy rakentamaan itse seisovan pöydän herkuista - kalaa, kanaa, salaatteja, juustoja, pihvejä, hedelmiä, erinomaista ratatouillea......  Vakuuttelen itselleni, että viini kuuluu ehdottomasti illallisen ruokaa sulattelemaan, kun en millään osaa tyytyä pelkkään veteen illallisjuomana.

10.11.2014

70-luvun tunnelmaa - sitä löytää täällä Yumbo-kauppakeskuksesta. Vaikka onkin vanhanaikaisen oloinen, tuntuu se silti jotenkin kodikkaalta - ei sovi liikuntarajoitteisille. Edenin katukuppilassa ilta-aperitiivilla istuskellen on mukavaa seurata kuppilassa aikaa viettävien ja ohikulkevien  poikaparien touhuiluja. Mielestäni nykyaika siellä parhaimmillaan edustaa Edenin miesten vessassa kondomiautomaatin vieressä oleva automaatti, josta voi muutamalla kolikolla hankkia pieniä sinisiä pillereitä!

Muutama ilta sitten löydettiin Jumbosta miehelle sopivat capri-housut. Niinpä päätettiin sitten hankkia saman tien toisetkin samanlaiset tummansinisenä. Kotona huomattiin, että sisätaskun sauma oli rikkonainen. Eilisiltana otettiin housut kassiin ja marssittiin niitä vaihtamaan. Eipä onnistunut, kun kauppias oli juuri tässä kohtaa päättänyt pistää pillit pussiin ja lopettanut koko kaupanteon. Itse joutuu nyt senkin homman pistämään kuntoon!

9.11.2014

Isänpäivä. Miten onnistutaankin nykyisin viettämään niin isän-, kuin äitienkin päivää vieraalla maalla kaukana omista rakkaista. - Ei, en vienyt tälle meidän papalle aamukahvia vuoteeseen, kun satuttiin heräämään yhtä aikaa ja kömmittiin alakertaan aamutouhuihin - kupilliselle kahvia ja sähköpostin ja nettiuutisten pariin ennen tunnin aamulenkkiä. Eikä päivän vietto muutenkaan paljon poikkea tavallisesta lomalaisen päivästä.  Aurinkoinen päivä kärvisteltiin Playa del Curan rannalla sanaristikoiden ja Raija Orasen "Hehkun" parissa.

8.11.2014

"Myrskyn jälkeen on poutasää".... että osaakin olla polttavaa tämä etelän aurinko! Parin tunnin istuskelu aurinkorannalla pilvettömän taivaan alla - ja ruskettuneenkin on paettava suojaan polttavilta auringon säteiltä. Neljä vuotta sitten löydetty Arinagan ranta hassuine aurinkoterasseineen piti käydä katsastamassa, kun polttavan kuumaan päivään kaivattiin vilvoittavaa tuulta.

Päivän kuvat

7.11.2014

Tyystin erilaisiksi muuttuivat meidän aamulenkit, kun marraskuisen lumituiskun sijaan ihoa vihmoo "Saharan" hiekka. Rantakadulla taivaltaessa navakka tuuli nosti dyyneiltä hiekkapölyä kulkijan nieleskeltäväksi. Onneksi on auto, jolla voi lähteä etsimään sopivampaa päivänviettopaikkaa. Niinpä ajateltiin Moganissa olevan sellaisen "poteron", jossa tuuli ei repisi hiuksia päästä. Mutta voi, koko kaupunki oli täynnä autoja, takseja ja busseja. Olisikohan ollut joku tapahtuma tai markkinat? Äkkiä pois täältä parkkipaikkaa kyttäämästä.

Sepä ei ollutkaan mikään huono juttu! Matkan varrelta Playa del Curasta löytyi mukavan rauhallinen ja hiljainen ranta. Tänne palataan vielä uudelleen!

Annoin periksi miehen toivomukselle tehdä paluumatka vuoriston kautta. Mitä enemmän ikää karttuu, sitä vähemmän tykkään näistä vuoristoteiden extreme-kiemuroista. Ilmeisesti mies ei tule koskaan siihen ikään, etteikö ratin vääntäminen lampaansaparo-poluilla olisi miellyttävä kokemus!

Päivän kuvat

6.11.2014

En suoranaisesti pelkää lentämistä, mutta myönnettäköön, että koneen heittelehtiminen ilmavirtausten mukana tuntuu epämiellyttävältä. Eilinen meno  juuri ennen laskeutumista oli melkoista rytinää, jollaista en ole vielä ennen kokenut.

Vaikka oltiin jo kotona tehty (ja maksettu etukäteen) auton vuokraus, jouduttiin jonottamaan lentokentän autovuokraamossa tunti, ennen kuin päästiin huristelemaan kohti Inglesiä. Matkan varrella napattiin Lidlistä aamiaistarvikkeet, muutama pihvi ja janojuomat, ettei heti tarvitse lähteä niiä hankkimaan.

Onneksi kotoa mukaan oli lähtenyt oma tuttu navigaattori. Auon navigaattori oli tietysti espanjankielinen ja vaatii vielä muutenkin pientä opiskelua. Miten sitä olikin jo kotona tullut ajatelleeksi (ehkä pitkästä osoitteesta), että majoitusoaikan löytyminen vaatii kosolti hermoja ja kärsivällisyyttä. Navigaattori toi meidät Riu Palmeras hotellin eteen ja väitti, että olemme tulleet päämäärään.  Siitäpä mis sitten juoksentelemaan lähimaastoon ja kyselemään, missä salainen portti mahtaisi sijaita. Kun viimein kämppä oli löydetty ja laukut purettu, ei kummallakaan ollut pienintäkään halua lähteä etsimään illallispaikkaa; omassa pannussa paistetut pihvit maistuivat vallan hyvin omalla patiolla.

Mahtavaa - kymmenen tunnin yöunet - nyt taas elämä maistuu!

Päivän kuvat